Julistekaupoilla, kädestä pitäen

Kävinpä taas postereita vaklaamassa, tällä kertaa Weekdaycarnivalin aikoinaan vinkkaamassa Society6:n julistekaupassa. Ja tuommoset sieltä valikoitui. Lauantaiselta putiikkikierrokselta Pinosta taas pongasin tuon Hayn käden, josta tuli postereille passeli seuralainen.

Taulusommitelmien pähkäily on muuten mitä parhain rentoutumiskeino. Muuten kun en ole meinannut päästä työajatuksista irti ollenkaan. Onneksi kohta pitäisi kiireiden helpottaa.

Mausteena musiikki

Lempimusiikki ja sen harrastamiseen liittyvä välineistö on olennainen osa kotimme sisutusta. Niin näyttäisi olevan myös tässä edellisessä Glorian kodissa esitellyssä kotosessa, siksi varmaan niin kovasti siitä pidänkin.

Silmänilo

On se vaan ihmeellinen, toi tyyppi. Ei sitä jaksa kovin kauaa olla väsynyt ja kiukkuinen kotiin päästyään, kun toinen vain hymyää ja hyppelee, kertoilee päivästään ja vitsailee. Tuommosta läppääkin se joutuu pitämään pari tuntia joka päivä toisen silmän näön parantelemiseksi, on pitänyt kohta vuoden päivät. Eikä se juuri valita, satunnaista kutinaa lukuunottamatta. Mun idoli.

Sunnuntaiasetelma

 Onni on pieni hetki omaa aikaa sunnuntaiaamupäivällä. Käytin sen hyödyllisesti sen pohtimiseen, josko sittenkin jättäisin nuo eilen kotiasetelmia varten hankkimani maatuska-aihiot maalaamatta. Mustaa tai valkoista ajattelin, mutta nättiläiset ne on kyllä minusta noinkin. Puisia pikkutyyppejä myytiin Hobby Pointissa. Kiitos Kolmannen kerroksen Jennille vinkistä!

Outo valoilmiö

Tänään pitkästä aikaa minä ja valo olimme kotosalla samaan aikaan. Päivät ovat jo ihan selkeästi kääntyneet kevättä kohti ja pidentyneet, ihan mahtavaa!

Perhosia vatsassa ja seinällä

No ei minulla nyt varsinaisesti vatsassa niitä perhosia ole, vaikka ystävän perjantainen väitöstilaisuus hyvällä tavalla vähän jännittääkin. Juku miten ylpeä hänestä olen!

Perhonen sen sijaan ihan oikeasti ripustui seinälle ihanan Jens Lekmanin melko ihanassa julisteessa. Se matkusti meille edellisessäkin postauksessa mainitusta Poster Cabaretista. Sen rinnalle ainakin toistaiseksi pääsi roikkumaan myös äitini nuoruudenaikainen alusmekko.

Päin seinää

Voi hitsi mikä työvyörytys taas. Melkein jäin alle. Nämä helmikuun sekopäiset työviikot saavat tosissaan miettimään ammatinvaihtoa kun ei ollenkaan ehdi elää.
Mutta nyt oi autuutta, abit on saatettu vapauteen ja niin ansaittu talvibreikki alkaa. Aion olla vaan, ahmia Downton Abbeytä säästelemättä putkeen, hiukan sukuloida ja tietysti puuhailla kotiasetelmien parissa.

Loman ensimmäinen sisustusoperaatio on jo oikeastaan aluillaan. Muutama viikko sitten Poster Cabaretistä tilatut julisteet saapuivat vihdoin ja kaksi niistä sain jo seinällekin asti. Huomannette hienoista epäsymmetriaa ripustuksessa. Meillä se ei ole niin justiinsa tarkkaa.

Voittajafiilis

Vaikka ehdokkaastani ei tullutkaan presidenttiä, olen silti tänään liikuskellut ihan hyvillä mielin - jopa melkein yhtä iloiseen hymyyn pukeutuneena kuin tuo joululahjakortilla hankittu Alessin Pinokkiotruutti. Jonkinmoisesta voitosta yli miljoona ääntäkin minusta kertoo.

♥

Tommonen mini-ihminen se oli kuusi vuotta sitten ja nyt se jo tekee itsekseen sarjakuvalehtiä.. aika kuluu niin nopeasti. Seinällekin piti saada vähän isompien poikien juliste.

Jättisaapikkaat

Onni on koeviikko ja erityisesti sen kokeettomat päivät. Saapi olla ihan rauhassa kotona punakynän ja kahvikupin kanssa. Välillä tietysti keskittyminen hairahtuu ja saattaa joutua kuvaamaan toissakesänä hankkimiaan saapikkaita.
Ne ovat nimittäin näihin paukkupakkasiin ihan täydelliset huopavarsineen. Ja ihan jättimäisen isot, vetävät vaikka kahdet villasukat. Sääli ettei niitä taida saada Salaisesta Agentista enää, voisinpa tilata sellaiset ääreisverenkierrollisista ongelmista kärsivälle isäpapallenikin. Taustan laukkukin on armeijaylijäämää, Varustelekasta. Nyt takaisin koepinon pariin.

Aamutunnelmia

Mieleni oli tänään aamulla maanantaista huolimatta varsin korkealla ja askel kinoksissakin kevyt ja toiveikas - ja syystä!

Rättiväsymystä ja hyllytys

Tunnelmat ensimmäisen lomanjälkeisen työviikon jäljiltä ovat olleet rättiväsyneet. Pieni sisustuksellinen puuhastelu on saanut aatokset mukavasti toisaalle: makkarin seinän täyttö otti pienen edistysaskeleen, kun nakkasin sille vanhan mustan pyörylähyllyni. Pari vuotta pois seinältä oltuaan se tuntuu taas ihan virkistävältä katsella. Tuolle RK:n julisteelle olen yrittänyt kovasti selailla seuraa Mintun vinkkaamasta Poster Cabareesta, toistaiseksi vielä tuloksetta. Valinnan vaikeus on nimittäin liian suuri!

Valkoista mustalla

Nonni, tuommoinen siitä seinästä tuli. Tykkään uudesta ilmeestä kovasti, vanhat huonekalutkin näyttävät kovin freeseiltä mustaa vasten.

Musta tuntui

Olipa ihana loma. Kaksi ja puoli viikkoa tuntui paljon pidemmältä, kuukaudelta melkeinpä, sanoisin. Nyt viimeisenä viikonloppuna toteutin pikkumaalarin ja vähän isomman maalarin avustuksella haaveeni päästä eroon olohuoneen harmaahkosta, nyt jo tunkkaiselta tuntuvasta seinästä. Siitä tuli musta. Voisi kuvitella, että se vähentäisi tilan tuntua, mutta efekti on minusta ihan vastakkainen. Palaan asiaan vähän valoisampana ajankohtana.