keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Paras TV-sarja (ainakin melkein) ikinä

Tänään alkaa pitkän odotuksen jälkeen Mad Menin kolmas tuotantokausi. Sarja on palkittu Emmyin ja Golden Globein, eikä ihme. Se on niin hienosti kirjoitettu, että joka jakson jälkeen jää mystisen kihelmöivä olo ja pakonomainen halu saada tietää lisää. Toivottavasti ainakin jotkin salaisuudet alkavat aueta tänään. Sarja kuvaa siis 60-luvun mainosmaailmaa ja erityisesti Päähenkilö Don Draperin sekä hänen kollegoidensa elämää ja ihmissuhteita. Kaikki polttavat ja juovat ja pettävät - ja ovat suhteellisen hukassa itsensä ja elämänsä kanssa kiiltävästä pinnasta huolimatta.
Minulle isoa sivuroolia näyttelee myös upea ajan henkeen luotu puvustus ja interiöörit.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Huivi ja pukemisongelma

Nyt kun kevät tulla puksuttaa (harvoin vesisateen ropina ikkunaan kuulostaa näin mukavalta), voisi olla kohtpuoliin mahdollista kiepsauttaa kaulaan silkkihuivi. Minusta tuo Twenty8twelwen huivini on todella kaunis lintukuvastoineen, mutta en oikein osaa käyttää sitä. Ilmeisesti sitä ei ainakaan voi laittaa jakun kanssa, sillä kun tein niin viime keväänä, ystäväni sanoi suorastaan näkevänsä minut lentokoneen käytävällä jakelemassa turvaohjeita. Sen jälkeen en ole koskenutkaan siihen.
Estäisivätkö oikein risaiset farkut jakun kanssa puettuna lentoemovaikutelman, vai minkä kanssa huivin oikein voisi laittaa?
Linnuista puheen ollen, poikani heitteli minua tiukoilla tunnistuskysymyksillä päiväkodista tullessamme ja osoitti jälleen tietämättömyyteni. Luulisin, että osuin oikeaan, kun väitin kovasti parvessa säksättäviä pikkulintusia varpusiksi, mutta entäs sitten hieman isommat yksilöt, jotka eivät laulaneet/raakkuneet vaan ääntelivät suht ykstotisesti? Yritimme löytää vastauksia Kunnaksen leikkisästä lintukirjasta, mutta valitettavasti se ei auttanut. Ovat tainneet ala-asteella opitut perusluontotiedot kaikota totaalisesti meikäläisen aivokuorelta.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Sisustussymboliikkaa


Välillä kotini tuntuu yhdeltä pyhäinjäännösten kokoelmalta. Pyhää ja koskemattoman arvokasta minulle on perheeni. Moni esine kotonani kantaa muistoja liittyen nimenomaan läheisiini ja heidän kanssaan vietettyihin (pyhiin) hetkiin.
Ohessa on kuva äitini vanhasta alushameesta, jonka olen ripustanut olohuoneen seinälle kuvakollaasin viereen. Se symboloi äitiäni,  hänen tuomaansa turvaa ja rakkautta. Siihen liittyy ehkä myös pientä 60-70-luvuilla eletyn nuoruuden nostalgisointia - mystisointiakin.
Noissa taulujen kuvissa seikkailevat rakkaani - ja tuo isoin niistä on ystäväni taiteilema.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Countryn comeback

Eilinen First Aid Kitin keikka Tavastialla oli aivan loistava. En juurikaan ole heiltä kuullut muuta kuin tuon Fleet Foxes-lainan ja niinpä olin aivan hämmästynyt neitokaisten omien biisienkin toimivuudesta. Ja molemmilla ruotsalaiskaunottarista oli kaikenlisäksi oli niin komea ääni, etten meinannut uskoa korviani, kun he aloittivat. 
Biisit olivat silkkaa countrya. Perus jenkkikantrista kilisevine kitaroineen en pidä ollenkaan, mutta tässä muodossa kevennettynä versiona se kyllä kelpasi - kun assosiaatiot johtivat lähinnä suureen alt.country-rakkauteeni Ryan Adamsiin. Ryanin Heartbreaker oli minulle 2000-luvun alussa todella iso juttu musiikillisesti. Ryanin omat levyt Love is Hell-levyihin asti toimivat henkilökohtaisina itkettäjinäni, niin kauniita ne olivat. Cardinalsin kanssa tehdyistä levyistä en ole enää innostunut niin paljoa. Ne ovat jotenkin kovia ja äänekkäitä - herkkyys on tipotiessään.
Viimeaikaisia kuuntelemiani kyseisen musiikkityylin suuntaan kumartavia artisteja on ollut Kanadalainen Great Lake Swimmers. Kaikkein countreimmista biiseistä en heiltäkään pidä, mutta muuten uusin Lost Channels-levy on kyllä tutustumisen arvoinen.


torstai 25. maaliskuuta 2010

Iltamusiikkia



Kun aikoinaan kuulin tämän version Fleet Foxesin Tiger Mountain Peasant Songista, olin melko vaikuttunut, suorastaan liikuttunut. Nyt lähden kohti Tavastiaa ja näiden suloisten First Aid Kitin Ruotsalaistyttöjen live-esiintymistä. Toivottavasti biisilistassa on mukana jotain vauhdikkaampaakin kamaa, sillä muuten tälle väsyneelle vanhukselle tulee uni silmään.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Kirpputorisaldo: +2 vihreää takkia

Vietin eilen ystäväni kanssa aivan huikeanmukavan kirppisiltapäivän. Hengailun ja yhdessäolon lisäksi Waltteri tarjoili vaikka mitä löytöjä meille molemmille: ystäväni löysi aivan mahtavia laadukkaita vanhoja silkkipuseroita ja minä puolestani sain täydennettyä vihreän armeijatakin himoni, peräti kaksin kappalein. Ylläolevassa kuvassa on lyhyempi A.P.C:n takki ja alla pidempi ja paksumpi ulkoiluun passeli takki. Yhteensä 2.5 euroa. Ei paha. Yllä myös takin oheen parilla eurolla löytynyt pieni laukku ja niiden kanssa puettavaksi aseteltu Tukholmantuliais- American Apparel-rinkulahuivi harmaana ja uudehkot kävelykenkä-Vagabondit. Alemmassa kuvassa on isoisäni vanha olkalaukku, joka mielestäni sopii vihreän kanssa myös oivallisesti. Nyt sais kevät tulla - vaikka usko siihen saa kyllä jatkuvia iskuja. Eilisen iltalenkin jälkeen pääni päällä oli kymmenen sentin lumikinos. Argh.

Valkoinen - sisustuksen musta?




Haaveilen usein kokonaan valkoisesta asunnosta ja sisustuksesta. Sen tuoma valo ja tilan tuntu saisi ajatuksetkin kulkemaan vapaammin, kuvittelen. Mutta onko valkoinen tylsä ja persoonaton väri nyt, kun kaikki sisustuslehtien koditkin tuntuvat olevan täynnä valkoisina kimaltelevia koteja toinen toisensa perään? Vai olisiko niin että valkoinen on sama sisustukselle kuin musta vaatetukselle: varma klassikko, ikuisesti ja aina tyylikäs (ja sellaisena joskus ehkä hieman tylsä) valinta.
Yllä olevissa kuvissa on Deko-lehden pari kuukautta sitten esittelemä The Cardigansin rumpalin Bengt Lagerbergin (ja perheensä) koti, joka minusta mainiolla tavalla yhdistää valkoisuuteen mielenkiintoiset kirpputorilöydöt ja designin.
Kun seuraavaksi muutan, haluan asuntoon ehdottomasti ainakin valkoiset lattiat! Niin upeilta ne näissä, ja muissakin lehtien kuvissa näyttävät. Niin täynnä valoa ja kepeyttä.
Mitäs mieltä olette valkoisuudesta - varmaa ja tylsää vai ainoa oikea sisustusväri?

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Levyostoksilla

Ottipa eilen päähän, kun minulle tarjoiltiin loppuunmyytyä kysellessäni Villa Nahin perään Keltaisessa jäänsärkijässä. Olisin halunnut sen ipottiini heti. Aika ei riittänyt sen jälkeen muualle kun Stokkalle, jossa asiantunteva myyjä kyseli minulta ko. levyä tiedustellessani että "onkse joku bändi". Lähdin sitten kotiin ilman Nahhia, mutta mukaani Särkijästä sen sijaan pääsivät uusi vinyyli-Midlake sekä keikan jälkeen kotonani tehosoitossa ollut, ehdottomasti viime vuoden huippulevyihin kuuluva Florence + The Machine. Ihastun siihen koko ajan enemmän ja enemmän - mikä teos! Kokeilkaa, jos ette vielä ole sitä tehneet!
Ohessa myös The Nationalin tuleva levynkansi. Ooh, enää reilu kuukausi odottelua! Levynkansista puheenollen, tuon uuden Midlaken ulkoasu on kummallisen ruma, jos vaikka vertaa ekan The Trials of Van Occupantherin mystisenkauniiseen hahmoasetelmaan.
Ostan nykyisin levyni aina vinyylinä, jos se vain on mahdollista. Kansitaidekin tulee silloin aivan eri
tavoin näkyväksi. Hienoa, että vinyylien tarjonta on hurjasti lisääntynyt parin viime vuoden aikana ja jännää, että myös musiikkiharrastukseni alkumetreillä 90-luvun alkupuolella ostin levyt tässä muodossa. Välissä oli "pieni" tauko ja nyt ollaan taas samassa (ainoassa oikeassa, väittää hifisti-isäni) formaatissa.

Vaikka musiikin omistaminen aineellisessa muodossa ei enää olekaan edellytys sen kuuntelemiselle, olen siinä mielessä kyllä ehta materialisti, että haluan suosikkilevyni ehdottomasti omaan hyllyyni. Varsinkin vinyylin hypistelyssä on ihan se oma lisänsä levyn sisällölliseen antiin. Lisäksi haluan ehdottomasti maksaa musiikistani sen tekijälle


.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Voisinko olla kärsivällisempi kudinten käyttäjä..

...Ja neuloa itselleni juuri tällaisen villiksen Dries Van Notenin tapaan. Harmaana, kiitos.

Kuva on ollut alunperin Japanilaisessa SPUR-lehdessä, nappasin sen Hanneli Mustaparran blogista.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Tuliainen New Yorkista

Ystäväni kävi tänään kahvilla ja toi (jälleen) aivan ihastuttavan tuliaisen Isosta Omenasta: Marc Jacobsin mustan, muovisen spiraalisormuksen. En juuri osaa käyttää koruja, mutta tämä sormus jyhkeydessään ja epäkorumaisuudessaan kuuluu käytettävien kastiin muiden kanssa. Tykkään!
Alempi kuva on pojan näpsäisemä.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Ah, Stella


Katsoin aluksi Stella MCCartneyn syysstalven -10 mallistoa ällistyneenä - voi jummi miten tyl-sää. Tarkempi analysointi ja tutkailu sai kuitenkin toisiin aatoksiin: miten hienoja, simppeleitä ja klassisia linjoja ja leikkauksia iltavaatteita myöten, miten hienostuneen ja käytännöllisen hillitty väriskaala.

Kuvat Style.com

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Violettisia päivityksiä: The National & Balmain

 
Olen kovasti odotellut Balmainin syksyn mallistoa, mutta nyt kun se on tullut, täytyy sanoa kyllä että olen hieman pettynyt - tai no, pidän toki Decarninin peruspilareista: mustasta, nahasta, olkatoppauksista ja muusta rokkimeiningistä, mutta jotain "uuttakin" olisi tietysti voinut tuoda mukaan. Tai ehkä tämä lilan ja kullan yhdistäminen on sitten tässä se syksyn tuore juttu.

Ihminen kaipaa koko ajan jotakin uutta kun aistit turtuvat (josta syntyy ainakin minulle välillä oivallus Buddhalaisuuden ydinolemuksesta = kaiken haluamisen lopettamisesta ja sen kautta saavutetusta mielenrauhasta johon en varmaankaan ikinä pääse) ja näin on myös musiikin saralla: kun vanhat levyt on kuunneltu puhki, pitää saada lisää ja uutta. Nyt vihdoin haluamisen päätepiste on tiedossa ainakin yhden asian suhteen, nimittäin Slow Showsta luin, että The Nationalin uudella levyllä on vihdoin nimi: High Violet, ja se ilmestyy toukokuun 11. päivä. Jee!

Kuvat: Style.com

Tukholmantuliaiset

Tämänkertainen Tukholmanreissu oli melko katastrofaalinen kukkaron ja omantunnon kannalta. Etenkin Urban Outfittersin valikoimat saivat pään ihan pyörälle. Onneksi sentään Chanel-imitaatio-ketjuveska on kierrätetty. En koe olevani kukkamekkopersoona, mutta joka puolelta Outfitterssissä tulvineet ruusu-ja kukkakuosit saivat oheisen mekkosen tuntumaan ehdottomalta hankinnalta ensi kesän helteisiin (!). Ja sitten veskan ja mekkosen jälkeen asukokonaisuus tuntui edelleen vaativan ale-poikatakkia ja nyöripopoja seurakseen.
Lupaan, etten tämän kulutushysteriakohtauksen jälkeen osta kuukauteen ainoatakaan vaatetta!

Outfitters on musiikkivalintojaan myöten tyylikäs putiikki, ja oli pakko kysyä, mikä siellä soinut mysteerisen hyvältä kuulostanut biisi oli. Se oli Burialia, ja kappale löytyy 5 years of Hyperdub-kokoelmalta:



Niin se keikka -  Yeasayerin hyvät biisit kuulostivat livenäkin hyviltä, keskinkertaiset keskinkertaisilta. Mutta on kyllä sanottava, että yhtye on onnistunut luomaan itselleen hyvin erottuvan soundin, täynnä erilaisia rytmejä ja etniseltäkin kuulostavia vaikutteita. Ja voi että sitä Tukholmalaisyleisön tyyliä Debaserissa: kaikki olivat niin kauniita ja muodikkaita - että se alkoi jopa tuntua vähän tylsältä.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Debaser & Yeasayer

Tutustuin Yeasayer-nimiseen New Yorkilaisbändiin Dark Was the Night- kokoelman kautta. Sieltä löytyy siis myös tuo alla oleva Tightrope-biisi. Kyseisestä kokoelmasta kiinnostuin aikoinaan ennenkaikkea intohimoni, The Nationalin uuden biisin takia. Vaikka tokihan siltä löytyy monia muitakin laatuartisteja.
Olen taas reissaamassa viikonloppuna Tukholmaan ja tarkoituksena olisi mennä myös Yeasayerin keikalle Debaseriin. Olen melko innoissani!


Puna-ongelma

Haluaisin osata käyttää huulipunaa. Se vain näyttää niin älyttömän hyvältä joidenkin huulilla. Katselin esimerkiksi kateellisena eilen, kun Florence + the Machine keikkaseuralaiseni punailivat huuliaan valmistautuessaan (muuten aivan kertakaikkiaan upeaan!) musiikkielämykseen, ja näyttivät todella hehkeiltä. Itse näytän mielestäni lapselta, joka yrittää olla aikuinen, jos yritänkin joskus koristautua tuolla värillä. Toinen ongelma (joka koskee myös värillisiä huulikiiltoja) on, että "syön" värin heti pois, eli punaamassa pitäisi olla koko ajan. Olenko ainoa puna-ongelmainen?

Kuva: The Sartorialist.com

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Florence

Jouduin tänään työni "virkistysiltapäivän" takia viettämän kolme tuntia pakkasessa pulkkaillen. Juuri nyt olen selkäydintäni myöten jäässä, mutta kohta valmistuva kahvi toivon mukaan tuo helpotuksen asiaan. Lopullisen lämmityksen saanen illalla Tavastialla, jonne saapuu brittiyhtye Florence and the Machine, toisin sanoen Florence Welch taustasoittajineen. Welchillä on mahtava ääni ja minusta hän on muutenkin aika upea ilmestys. Alla kuuliaisiksi esikoislevy Lungsin biisi rabbit Heart. Toivotaan hyvää ja energistä keikkaa!

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Militaaritakki

   Trendit tulevat ja menevät. Yksi sesongista toiseen säännöllisesti toistuvista muoti-ilmiöistä on kuitenkin militaarilookki. Se kukkii tämän kevään mallistoissa, ja ensi syksyn näytöskuvissakin sitä näytti olevan. Voisikohan se olla tyyli, johon kannattaisi sijoittaa varmana siitä, että vaate ei jää sesongin jälkeen kaappiin homehtumaan? Ainakin ylläolevat tyylipuhtaat suoritukset vaikuttavat ajattomilta. Huoh - tuo Anya Ziourovan takki on täydellinen!

Kuvat: Tommy Ton/ Style.com