Pasilan asema parveili eilen pikkupoikia, isejä ja vaareja erikokoisissa muodostelmissa. Sinne joukkoon, kohti Areenan monsteriautokimaraa saattelimme myös oman vaari-poika kaksikkomme äitini kanssa. Ja jatkoimme itse matkaa aurinkoiselle sisustusputiikkiturneelle Punavuoreen.
En ihan ymmärrä, mikä noissa moottoriajoneuvoissa on niin kiehtovaa. Enkä ihan ymmärrä, miksi tuo ymmärrys niistä pääosin tuntuu sijoittuvan tuon toisen sukupuolen ominaisuudeksi. Päälle kuusikymppisen isäni (hieman peitellyn) autoshowinnostuksen määrästä päätellen tuo kiinnostus pakkaa ainakin osalla olemaan myös suhteellisen pitkäkestoista. Niinpä Tikausta löytynyt autohuopamatto tuntui varsin passelilta valinnalta pojan huoneen talvisin jopa jääkaappilämpötiloihin kylmenevän lattian suojaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Matto on aivan ihana, mutta monsteriautoista ym. en kyllä ymmärrä mitään... :D Enkä muutenkaan autojen päälle. Kirotaan joka lauantai Hesarin D-osa. Eikö se voisi olla kulkeminen, liikkuminen tms. vai onko rahoitus niin riippuvainen siitä autojen viikottaisesta näkymisestä... Edes kerran kuussa voisi tarjota jotain muuta luettavaa.
VastaaPoistaOnpa siisti matto!
VastaaPoistaMatto on tosi HIENO!
VastaaPoistaHieno ajatus tuo liikkumisteema, Onneli - vähissä ovat todellakin Hesarin muihin kulkumuotoihin liittyvät artikkelit/teemaosiot. Raha se taas kerran varmaankin ratkaisee.
VastaaPoistaImmi ja Minna-Leena, hieno on juu! Huoneen asukkikin on alkanut pärisyttelemään ajokkejaan pidempiä aikoja ihan omalla lattiallaan :)
No jo on kerrankin kiva AUTOmatto. :)
VastaaPoistaWrum.
VastaaPoistaMinen autoista tiiä muutaku sen mitä siinä pelkääjän puolella kuuluu marista ja että on kytkin, jarru, kaasujalkaa monella.
Mut.
Tää MATTO!
Tossa MÄ voisin huristella, vinkee!
(ja meil on törkee mattopula, olen ryöväämässä kaikkien matot)