maanantai 26. joulukuuta 2011

Tunnustus

Ties miten kauan siitä on jo hujahtanut, kun ihana Nanainen antoi minulle tuommoisen hienosti modernisoimansa ruusuisen tunnustuksen. Kiiiitos siitä vielä kerran, minä ja pikkuinen blogini olemme siitä kovin otettuja! Tarkoitus on siis vastata alla oleviin kysymyksiin ja laittaa tunnustus eteenpäin viidelle omalle suosikkibloggarille. Täältä pesee

Lempiruoka? Olen ollut pikkuteinistä asti kasvissyöjä, mutta koska olin siinä aina maailman surkein (minulle valkeni vasta parikymppisenä, että leipä ja jugurtti eivät ehkä tyydytä kasviksen saatika monipuolisen ruokavalion kriteerejä), aikani pähkäiltyäni otin lautaselle mukaan myös kalaa. Nykyisin suosikki"ruoka"ni onkin oikeastaan juuri fisu, graavilohiruisleipä tummapaahtoisen kaffin kanssa nautittuna. Ah! Ihanaista on myös iskän laittama sienisoosi ja ne sunnuntai-iltapäivät, jolloin sitä koko porukan voimin nautitaan.

Lempimakeinen? Ystäväni kutsui minua salmi-addiktiksi.

Lempiluettava? Haluaisin lukea paljon enemmän, kun mitä nykyisin ehdin/jaksan/viitsin. Ihailen fiksuja, lukeneita ystäviäni. Mitään yhtä suosikkikirjaa minulla ei ole, vaan luen sellaisia niteitä, joista olen kuullut hyvää, ja joiden uskon tarjoilevan uusia näkökulmia kulloisessakin elämäntilanteessa. Nyt yöpöydällä makailee Olli Jalosen Poikakirja (ajattelin, että pääsisin sen avustuksella ehkä vähän sisään siihen aikaan, jolloin oma isäni oli pieni), juuri sitä ennen luin uusimman Nick Hornbyn ja Alexandra Salmelan 27:n. Nuo Hornbyt ovatkin oikeastaan ikisuosikkejani. Viihdyttäviä, hauskoja ja täynnänsä totuuksia ihmissuhteista - ja oivalluksia populaarikulttuurin, erityisesti musiikin parhaista paloista. Fiktion lisäksi lueskelen jatkuvalla syötöllä tietokirjallisuutta ja artikkeleita opettamani aineen uusimmissa käänteissä mukana pysyäkseni - ja sitä myöten aivotutkimuksesta ja sensellaisesta onkin tullut nykyisin melkeinpä intohimoni.

Mieluisin tapa tehdä käsityötä? Öhm. En juuri harrasta käsitöitä. Ellei tavaroiden ja esineiden asettelua paikalta toiselle lasketa sellaiseksi. Piirustamista ja muuta taiteilua harrastin hyvinkin aktiivisesti parikymppiseksi asti, kunnes kävin toteamassa kuvataideakatemian pääsykokeissa, etten ole kyllin hyvä. Itsekriittisyys kasvoi niin huippuunsa, että tuo oma taiteilu jäi opiskelun ohella oikeastaan kokonaan. Muiden tekeleitten katselemista sen sijaan harrastan edelleenkin, ja pojasta onkin kehkeytynyt oivallinen kumppani näyttelyitä ja gallerioita koluamaan; hoksaapa hän usein juttuja, jotka itseltä ovat menneet ihan ohi!

Lempielokuva? Rakastan elokuvia. Kunpa niillekin vain olisi enemmän aikaa. Elokuvallisista huippuhetkistä tähänastisessa elämässäni vastaavat varmaankin Wong Kar-wai ja Burtonin Timppa. Edellisen vaikutuksesta elämässäni juttelinkin jo aiemmin tuolla. Chungking Expressin lisäksi In the Mood for Love on ollut sellaisia isoja juttuja, juuri niinä hetkinä, kun olen ne kokenut. Edellinen antoi teininä tukea itseni etsinnälle, ja samaa voi sanoa ehkä jälkimmäisestä, jonka kävin vähän vanhempana katsomassa Edinburghissa vaihdossa ollessani. Burtonin (varhaisemmissa) elokuvissa taas ulkopuolisuuden kuvaus ja toisaalta estetiikassa sellainen äärimmäinen herkkyys ovat olleet niitä jotka merkitsivät. Tärkeitä elokuvia olivat aikoinaan tietysti myös Singles, Reality Bites ja Before Sunrise; juuri tuossa identiteetinrakennusmielessä; ne kertoivat, kenen joukkoihin kuuluin. Myös Kieslowskin Veronican kaksoiselämä on jäänyt kummittelemaan jonnekin mielen sopukoihin.

Ah, onpa mukava puhua ittestään! Mutta sitten ne omat rakkaat blogistit. Nehän periaatteessa roikuskelevat jatkuvalla syötöllä tuolla sivulaidassa ja tärkeimpiä, merkityksellisimpiä lukukokemuksia tarjoilevat tietysti ystävien omat kotokentät. Rakastan Vihreän Talon värejä, Lady Dadan verbaaliakrobatiaa ja Tanjan tunnelmointeja. Uusin suosikkini mekkomaailmassa taas on ihanan Annan muotiblogi. Ja tietysti on mainittava Nanainen itse, tuo blogosfäärin ihan omanlaisensa piristysruiske!

5 kommenttia:

  1. Olipa hauskaa lukea tätä - ja vielä melkein samaan aikaan kuin olit sen julkaissut :D

    Hyvä kun muistutit tosta Before Sunrise -leffasta. Mä sitä tässä vähän aikaa sitten mietiskelin, mutten muistanut sen nimeä. Siinähän nimenomaan pyöritään Wienissä! Pitäisi nyt Wienin reissun jälkeen katsoa tuo tuorein silmin.

    Hyvää yötä ja loppuvuotta! Mä lähden huomenna kohti länttä!

    VastaaPoista
  2. Kkktttttiiiiiiiiiiii, sanoisi eräskin. :)

    VastaaPoista
  3. Anna, hyvää yötä ja muksaa länsirannikkovisiittiä! Wienissähän Ethan ja Julie tottatosiaan palloilevat :)
    Kiitti ittelles, Dadainen!

    VastaaPoista
  4. Hih. :) ❤
    Aivan ihanaa lukea susta lisää!

    In the Mood for Love jättiläisen graavilohiruisleipälautasellisen kera - onko parempaa kombia?! ;D

    VastaaPoista
  5. No ei kyllä to-del-la-kaan voi olla tuon parempaa yhdistelmää! :D
    Vähänkö oli hauskaa höpöttää ittestään, ja vielä mukavampaa, jos joku noita vastauksia jaksaapi vielä lukeakin!

    VastaaPoista