torstai 8. maaliskuuta 2012

Silmänilo

On se vaan ihmeellinen, toi tyyppi. Ei sitä jaksa kovin kauaa olla väsynyt ja kiukkuinen kotiin päästyään, kun toinen vain hymyää ja hyppelee, kertoilee päivästään ja vitsailee. Tuommosta läppääkin se joutuu pitämään pari tuntia joka päivä toisen silmän näön parantelemiseksi, on pitänyt kohta vuoden päivät. Eikä se juuri valita, satunnaista kutinaa lukuunottamatta. Mun idolini.

4 kommenttia:

  1. Tosi mainio poika minustakin, kun olen saanut muutaman kerran tavata. Oikein mieleenpainuvan mainio!

    VastaaPoista
  2. Mainio juu, oikea vitsiniekka välillä - varsinkin sitten kun pahin ujous on kaikonnut. Jahka tässä pahimmat maaliskiireet helpottavat niin kyläilläänpä taas jompaan kumpaan suuntaan!

    VastaaPoista