ImMaterialisti

Voittajafiilis

2012-02-06T14:38:00.002+02:00

Vaikka ehdokkaastani ei tullutkaan presidenttiä, olen silti tänään liikuskellut ihan hyvillä mielin - jopa melkein yhtä iloiseen hymyyn pukeutuneena kuin tuo joululahjakortilla hankittu Alessin Pinokkiotruutti. Jonkinmoisesta voitosta yli miljoona ääntäkin minusta kertoo.

♥

2012-02-03T13:23:00.004+02:00

Tommonen mini-ihminen se oli kuusi vuotta sitten ja nyt se jo tekee itsekseen sarjakuvalehtiä.. aika kuluu niin nopeasti. Seinällekin piti saada vähän isompien poikien juliste.

Jättisaapikkaat

2012-01-31T14:00:00.003+02:00

Onni on koeviikko ja erityisesti sen kokeettomat päivät. Saapi olla ihan rauhassa kotona punakynän ja kahvikupin kanssa. Välillä tietysti keskittyminen hairahtuu ja saattaa joutua kuvaamaan toissakesänä hankkimiaan saapikkaita.
Ne ovat nimittäin näihin paukkupakkasiin ihan täydelliset huopavarsineen. Ja ihan jättimäisen isot, vetävät vaikka kahdet villasukat. Sääli ettei niitä taida saada Salaisesta Agentista enää, voisinpa tilata sellaiset ääreisverenkierrollisista ongelmista kärsivälle isäpapallenikin. Taustan laukkukin on armeijaylijäämää, Varustelekasta. Nyt takaisin koepinon pariin.

Aamutunnelmia

2012-01-23T18:01:00.002+02:00

Mieleni oli tänään aamulla maanantaista huolimatta varsin korkealla ja askel kinoksissakin kevyt ja toiveikas - ja syystä!

Rättiväsymystä ja hyllytys

2012-01-15T21:29:00.003+02:00

Tunnelmat ensimmäisen lomanjälkeisen työviikon jäljiltä ovat olleet rättiväsyneet. Pieni sisustuksellinen puuhastelu on saanut aatokset mukavasti toisaalle: makkarin seinän täyttö otti pienen edistysaskeleen, kun nakkasin sille vanhan mustan pyörylähyllyni. Pari vuotta pois seinältä oltuaan se tuntuu taas ihan virkistävältä katsella. Tuolle RK:n julisteelle olen yrittänyt kovasti selailla seuraa Mintun vinkkaamasta Poster Cabareesta, toistaiseksi vielä tuloksetta. Valinnan vaikeus on nimittäin liian suuri!

Valkoista mustalla

2012-01-09T15:00:00.000+02:00

Nonni, tuommoinen siitä seinästä tuli. Tykkään uudesta ilmeestä kovasti, vanhat huonekalutkin näyttävät kovin freeseiltä mustaa vasten.

Musta tuntui

2012-01-08T22:12:00.000+02:00

Olipa ihana loma. Kaksi ja puoli viikkoa tuntui paljon pidemmältä, kuukaudelta melkeinpä, sanoisin. Nyt viimeisenä viikonloppuna toteutin pikkumaalarin ja vähän isomman maalarin avustuksella haaveeni päästä eroon olohuoneen harmaahkosta, nyt jo tunkkaiselta tuntuvasta seinästä. Siitä tuli musta. Voisi kuvitella, että se vähentäisi tilan tuntua, mutta efekti on minusta ihan vastakkainen. Palaan asiaan vähän valoisampana ajankohtana.

Lasi-ihanuuksia ja lupaus

2012-01-02T13:08:00.000+02:00

Haluanpa näyttää vielä pari muutakin paketeista tullutta ihanuutta, vanhan kastehelmi-lautasen ja keittiön rusehtavanharmaisiin sävyihin täydellisesti istuvan vanhan korkkikannellisen lasipurnukan. Veljeltä saatuun kangaskassukkaan taas liittyy paljon merkityksiä, ihan meinasi liikutuksesta tulla tippa linssiin kun se paljastui kääreistään.

Kulunut vuosi on ollut raskas, raskaimpia tähänastisistani äitini sairastumisten takia. Uudenvuoden ajatukseni tai lupaukseni voisikin oikeastaan liittyä vähän näihin kokemuksiin sekä lasiin ja sen luonteeseen. Sillä vaikka välillä kivenkovaksi tunnottomaksi möhkäleeksi kovettuminen onkin välillä kaikkien murheiden keskellä tuntunut parhaalta vaihtoehdolta, voisin yrittää silti säilyttää parhaani mukaan tietynlaisen herkkyyden: kyvyn tuntea ja näyttää kaikenlaisia tunteita.

Vuosi musiikissa

2012-01-01T23:10:00.004+02:00

Laadin vuodesta 2011 oman virallisen top5-albumilistani, kas tässä:

1. PJ Harvey: Let England Shake
2. Fleet Foxes: Helplessness Blues
3. Bon Iver: Bon Iver
4. Feist: Metals
5. Florence and the Machine: Ceremonials

Enpä tiedä mistään paremmuudesta musiikillisessa mielessä, mutta noita plättyjä minä olen kuunnellut kuluneena vuotena kaikkein eniten.
Ja sulosävelten myötä toivotan hyvää, onnellista uutta vuotta itse kullekin!

Parhaita paloja

2011-12-29T00:02:00.002+02:00

Parhaimpia joululahjojani olivat keittiön vanhan putkiradion korjaus (iskän toimesta se soi nyt pehmeästi kuin mikä), pojan ilo pakettien aukomisen äärellä (tärkeä toive pukille oli tuommoinen sormitemppupyörä), Phil Spectorin tuottama komeasointinen joululevy, pojan laatima huopasydänmobile sekä rutkasti silmän iloa tarjoileva Paumesin sisustuskirja (jonka lahjoitin itse itselleni palkinnoksi syksyn ahkeroinnista.)

Tunnustus

2011-12-26T23:20:00.004+02:00

Ties miten kauan siitä on jo hujahtanut, kun ihana Nanainen antoi minulle tuommoisen hienosti modernisoimansa ruusuisen tunnustuksen. Kiiiitos siitä vielä kerran, minä ja pikkuinen blogini olemme siitä kovin otettuja! Tarkoitus on siis vastata alla oleviin kysymyksiin ja laittaa tunnustus eteenpäin viidelle omalle suosikkibloggarille. Täältä pesee:

Lempiruoka? Olen ollut pikkuteinistä asti kasvissyöjä, mutta koska olin siinä aina maailman surkein (minulle valkeni vasta parikymppisenä, että leipä ja jugurtti eivät ehkä tyydytä kasviksen saatika monipuolisen ruokavalion kriteerejä), aikani pähkäiltyäni otin lautaselle mukaan myös kalaa. Nykyisin suosikki"ruoka"ni onkin oikeastaan juuri fisu, graavilohiruisleipä tummapaahtoisen kaffin kanssa nautittuna. Ah! Ihanaista on myös iskän laittama sienisoosi ja ne sunnuntai-iltapäivät, jolloin sitä koko porukan voimin nautitaan.

Lempimakeinen? Ystäväni kutsui minua salmi-addiktiksi.

Lempiluettava? Haluaisin lukea paljon enemmän, kun mitä nykyisin ehdin/jaksan/viitsin. Ihailen fiksuja, lukeneita ystäviäni. Mitään yhtä suosikkikirjaa minulla ei ole, vaan luen sellaisia niteitä, joista olen kuullut hyvää, ja joiden uskon tarjoilevan uusia näkökulmia kulloisessakin elämäntilanteessa. Nyt yöpöydällä makailee Olli Jalosen Poikakirja (ajattelin, että pääsisin sen avustuksella ehkä vähän sisään siihen aikaan, jolloin oma isäni oli pieni), juuri sitä ennen luin uusimman Nick Hornbyn ja Alexandra Salmelan 27:n. Nuo Hornbyt ovatkin oikeastaan ikisuosikkejani. Viihdyttäviä, hauskoja ja täynnänsä totuuksia ihmissuhteista - ja oivalluksia populaarikulttuurin, erityisesti musiikin parhaista paloista. Fiktion lisäksi lueskelen jatkuvalla syötöllä tietokirjallisuutta ja artikkeleita open hommissa kärryillä pysyäkseni - ja sitä myöten aivotutkimuksesta ja sensellaisesta onkin tullut nykyisin melkeinpä intohimoni.

Mieluisin tapa tehdä käsityötä? Öhm. En juuri harrasta käsitöitä. Ellei tavaroiden ja esineiden asettelua paikalta toiselle lasketa sellaiseksi. Piirustamista ja muuta taiteilua harrastin hyvinkin aktiivisesti parikymppiseksi asti, kunnes kävin toteamassa kuvataideakatemian pääsykokeissa, etten ole kyllin hyvä. Itsekriittisyys kasvoi niin huippuunsa, että tuo oma taiteilu jäi opiskelun ohella oikeastaan kokonaan. Muiden tekeleitten katselemista sen sijaan harrastan edelleenkin, ja pojasta onkin kehkeytynyt oivallinen kumppani näyttelyitä ja gallerioita koluamaan; hoksaapa hän usein juttuja, jotka itseltä ovat menneet ihan ohi!

Lempielokuva? Rakastan elokuvia. Kunpa niillekin vain olisi enemmän aikaa. Elokuvallisista huippuhetkistä tähänastisessa elämässäni vastaavat varmaankin Wong Kar-wai ja Burtonin Timppa. Edellisen vaikutuksesta elämässäni juttelinkin jo aiemmin tuolla . Chungking Expressin lisäksi In the Mood for Love on ollut sellaisia isoja juttuja, juuri niinä hetkinä, kun olen ne kokenut. Edellinen antoi teininä tukea itseni etsinnälle, ja samaa voi sanoa ehkä jälkimmäisestä, jonka kävin vähän vanhempana katsomassa Edinburghissa vaihdossa ollessani. Burtonin (varhaisemmissa) elokuvissa taas ulkopuolisuuden kuvaus ja toisaalta estetiikassa sellainen äärimmäinen herkkyys ovat olleet niitä jotka merkitsivät. Tärkeitä elokuvia olivat aikoinaan tietysti myös Singles, Reality Bites ja Before Sunrise; juuri tuossa identiteetinrakennusmielessä; ne kertoivat, kenen joukkoihin kuuluin. Myös Kieslowskin Veronican kaksoiselämä on jäänyt kummittelemaan jonnekin mielen sopukoihin.

Ah, onpa mukava puhua ittestään! Mutta sitten ne omat rakkaat blogistit. Nehän periaatteessa roikuskelevat jatkuvalla syötöllä tuolla sivulaidassa ja tärkeimpiä, merkityksellisimpiä lukukokemuksia tarjoilevat tietysti ystävien omat kotokentät. Rakastan Vihreän Talon värejä, Lady Dadan verbaaliakrobatiaa ja Tanjan tunnelmointeja. Uusin suosikkini mekkomaailmassa taas on ihanan Annan muotiblogi. Ja tietysti on mainittava Nanainen itse, tuo blogosfäärin ihan omanlaisensa piristysruiske!

Talo piparista

2011-12-22T23:30:00.002+02:00

Voiko parempaa lahjaa ollakaan kuin ystäväpariskunta, joka tupsahtaa kylään kassukoineen rakentamaan sinulle ihka omaa piparkakkutaloa? No ei minusta! Koristelussa poika pääsi vauhtiin, ja istutti pihalle mm. enkelipiparista pensaan, jonka kruunasi nallekarkkikoristelulla. Venekarkit katolla taas tuovat arkkitehtuuriin mukavaa lennokkuutta.

Mukavaa joulua itse kullekin!

Joulupuu (ja sen koristeet)

2011-12-19T21:31:00.003+02:00

Meillä on nyt joulutunnelmaa kerrakseen. Ihka ensimmäisen kerran nimittäin hankimme kotiin ihan oikean kuusen. Ennen sen paikkaa ovat tuuranneet punamarjaiset jouluoksat ja pikkuiset katajat. Vaan eivät kyllä tule tuuraamaan enää, niin taivaallisen joulutuoksun tuo puu on jo levittänyt kotiimme!

Koristelunlinja oli hyvin pelkistetty. Mukaan pääsivät Aarikan puutontut, minitaikamukit ja vanhat rypistyneet pojan kanssa saksitut lumihiutaleet, joihin laitoimme nauhat. Sekä kaikkein tukevimmille oksille eilen lahjaksi saamamme hienot Tallinnalaiset posliinisienet! Samaisesta paketista löytyneistä makeista karamellipakettikorteistakin taidan laittaa pari roikkumaan.

Joulun alla

2011-12-06T23:13:00.001+02:00

Joulukuu on lempiaikaani vuodesta. En pidä siitä tavaramaniasta ja ostohuumasta, kiireestä ja tungoksesta ollenkaan, mutta piparin ja hyasintin tuoksusta toisiinsa sekoittuneena pidän. Kynttilän ja parvekkeen pikkulamppujen valosta ja yhdessä puuhastelusta, pojan hehkuvista poskista joulukoristelaatikon yllä, niistä myös. Ja joka-aamuinen jännitys legojoulukalenterin luukun äärellä, se on ihan parasta.
Onneksi tätä on vielä aika monta päivää jäljellä.

Pakkasvaloa

2011-11-20T22:05:00.003+02:00

Tänään taisi olla talven ensimmäinen päivä; pakkanen nipisteli jo poskia. Kirkkaassa auringonpaisteessa ajatuksetkin jaksoivat nousta vähän korkeammalle. Aikamoinen mielialannostattaja oli tämä näyttelykin, suosittelen!

- - -

2011-11-09T10:51:00.008+02:00

Saimme kuulla niin huonoja uutisia, etten tiedä minne ajatukseni laittaisin. Nyt pidätämme hengitystä ja odotamme.

Brum brum

2011-10-30T12:39:00.005+02:00

Pasilan asema parveili eilen pikkupoikia, isejä ja vaareja erikokoisissa muodostelmissa. Sinne joukkoon, kohti Areenan monsteriautokimaraa saattelimme myös oman vaari-poika kaksikkomme äitini kanssa. Ja jatkoimme itse matkaa aurinkoiselle sisustusputiikkiturneelle Punavuoreen.

En ihan ymmärrä, mikä noissa moottoriajoneuvoissa on niin kiehtovaa. Enkä ihan ymmärrä, miksi tuo ymmärrys niistä pääosin tuntuu sijoittuvan tuon toisen sukupuolen ominaisuudeksi. Päälle kuusikymppisen isäni (hieman peitellyn) autoshowinnostuksen määrästä päätellen tuo kiinnostus pakkaa ainakin osalla olemaan myös suhteellisen pitkäkestoista. Niinpä Tikausta löytynyt autohuopamatto tuntui varsin passelilta valinnalta pojan huoneen talvisin jopa jääkaappilämpötiloihin kylmenevän lattian suojaksi.

Lennä lennä leppäkerttu

2011-10-28T14:26:00.002+03:00

Mukavaa viikonloppua itse kullekin!

Harmaata arkea

2011-10-24T21:29:00.001+03:00

Hui mitä vauhtia päivät ja viikot kiitävät. Syys on muuttunut lokaisen harmaaksi ja iltojen pimeydeksi, jouluvalojakin ne kantavat jo kauppojen käytäville.
Ihaniakin asioita päiviin on mahtunut: sain vihdoin pitää ystäväni puolitoistaviikkoista pikkuista sylissäni! Se oli niin pieni ja lämmin ja tuhisi! Levykauppaankin ehdin, ja Ranskanmaalta saimme herkullisia terveisiä - ja poika sitikoita, tietty.

Pikamatka (pojan silmin)

2011-10-15T23:44:00.005+03:00

Pätkälomalle sopii pätkämatka. Kävimme eilen Tallinnassa kuljeksimassa, poika toimi hovikuvaajana. Tuntui mukavalta vähän irtautua, kotona kun kummittelevat kuitenkin ne korjaamattomat kokeet ja suunnittelemattomat tunnit.

Koti-idoli

2011-10-12T16:34:00.004+03:00

Uusimmassa Glorian Kodissa oli vallan inspiroiva koto. Siinä on juuri sellaista persoonallista otetta, ihastuttavan kummallisia tavaroita ja niiden yhdistelmiä sekä nykytermein ilmaistuna tiettyä roskadisain-fiilistä, josta tykkään. Erityisesti tuo sähkökaapin osanotto taulusommittelmaan on ihan mahtava idea. Ja vaikka nautin yksinkertaisuudesta ja värien niukkuudesta, silti tuo taidokas värien käyttö ja rönsyilevä yhdistely tuntuu kovin kiehtovalta.

Nyt suuntaan kohti syyslomaa ja noita muita lukemattomia sisutuslehtiä, heippa!

Raidoitettu

2011-10-07T18:52:00.007+03:00

Makkari on nyt aika lailla raidoitettu. Ja täynnä kaikenmoista kirpputorikamaa. Vinyylitaulut sain vihdoin ripustettua, ja uusi julistekin pääsi killumaan samalla rykäyksellä.
Nyt kohti hyvin ansaittua viikonloppua ja siitä muutaman päivän päässä siintävää pientä opettajan luksusta, neljän päivän syyslomaa!

Otin

2011-10-02T22:59:00.004+03:00

Otin kirpeän aurinkoisesta viikonlopusta parhaani mukaan kaiken irti ja touhusin ihan hulluna. Tapasin suunnitellusti ja suunnittelematta ystäviä, joita en ole aikoihin kunnolla nähnyt, kävin Dylanissa ylimaallisen runsaalla brunssilla, ihastelin sulosäveliä Tavastialla, ylitin legorakennustaitoni ninjagolinnakkeen luonnissa ja haistelin silakakkamarkkinatunnelmaa kauppatorilla.

Kuvan tiikkiset ottimet löytyivät viime viikonloppuiselta kirppisturneelta. Niiden kepeillä ja siroilla varsilla kelpaa salaattia kauhoa.

Mekkopäivitys

2011-09-29T14:28:00.001+03:00

Mekkouutiskynnys on ehdottomasti pitkästä aikaa ylittynyt! Oi mekkoiloa ja onnea! COSilla on nimittäin vihdoin nettikauppa! Ja siellä oli ehkä tsiljoona ihanaista taskullista työmekkolaista huutamassa nimeäni! Ja minä niin otin ne luokseni!
Kiitos Issuesin Inkelle ilouutisen levittämisestä.

Kuvat ovat tuolta Cosin sivuilta.

Tuopposet

2011-09-28T11:26:00.002+03:00

Viikonloppuisen mökkimatkailun varrella poikkesimme kirpputorille jos toisellekin. Ystävän harjaantunut aarresilmä poimi yhdestä loossista nämä Oiva Toikan tuopposet. Koska hänen oma kokoelmansa on jo varsin mittava, minä sain lunastaa ne oman kokoelmani aloittajiksi, vaivaisella kolmella eurolla kappale.

Itse en kauhean usein olutta juo, mutta saattaahan se olla että nämä uhkaavasti pimenevät illat vaativat joskus runsaammankin annoksen punaviiniä seurakseen.

Mökkiviikonloppu

2011-09-25T21:08:00.004+03:00

Takana on pirskahtelevan ja tirskahtelevan mahtava viikonloppu tyttökavereiden kanssa - ehkä kauneimmalla mökillä ikinä.

Rusk(e)aa

2011-09-22T21:42:00.002+03:00

On satanut niin, että ballerinoista on lähtenyt liimaukset irtoamaan. Ensimmäiset ihmeellisen väriset vaahteranlehdetkin kohtasin aamuisella työmatkallani. Taitaa virallisesti olla syksy.

Sunnuntain valo

2011-09-18T22:12:00.002+03:00

Sunnuntaipäivä täytettiin tänään pyöräretkellä, Le Havrella ja islantilaisilla suklaalakuilla. Oli tarpeen vetää kunnolla henkeä, sillä huomenna alkaa ylppärikorjausrytäkkä, jonka oheen ei juuri muuta ohjelmaa mahdu.

Aamulla makkariin osui aika ihmeellisen hieno valo, jonka yritin ei-niin-ihmeellisillä kuvaustaidoillani tallentaa. Tuon mustavalkoisen Ziczac -tyynyn tilasin kesällä Mum'sin kautta. Se on suosikkisisustajani Susanna Vennon suunnittelema.

Salmiakkihetki

2011-09-17T16:15:00.007+03:00

Oi mitä herkkua nämä pienet hetket ihan itsekseen kotona ovatkaan. Pojat lähtivät tennismatsiin, minä jäin kotiin olostelemaan. Söin pussillisen merisuolasalmiakkia ja sain hiukan karsittua sisutuslehtipinoa pöydän päässä.
Illalla pääsen vielä ulos, musiikkitaloon kerrassaan! Siellä musisoi ihana Anna Järvinen ja vielä tuntemattomalla tavalla siihen pitäisi yhdistyä Vuokon ja Samujin kevätkokoelmien esittely. Tai toisin päin. Vähän jännittää millainen ilta siitä tulee!

Omput ja soseet

2011-09-15T21:52:00.002+03:00

Syksyyn kuuluvat äidin ja isän mökiltä tuomat punakanelit ja valkeakuulaat. Ja niistä tehty ihana hillo. Tästä lähin syksyyn kuuluvat myös optiset omenat vuodelta 1973.

Sulkatyyny ja unelma höyhensaarista

2011-09-13T23:02:00.003+03:00

Viime päivien tai melkein jo viikkojen ajatukset ovat liikuskelleet asioista yksinkertaisimmassa: nukkumisessa. Nukahtaminen tai nukkuminen ei ole nimittäin ollut minulle aikaisemmin mikään ongelma, lyhyitä poikkeuksia lukuunottamatta. Mutta nyt viime viikot ovat olleet ihan kamalan vähäunisia. Stressiäkö tämä sitten on vai mitä lienee. Asioista itsestäänselvimmästä on joka tapauksessa tullut yhtäkkiä hirvittävän vaikea ja maailman suurin. Toivottavasti tämä on vain vaihe ja ohimenevää.

Unimaailmoista ja niiden höyhensaarista löytyy kätevästi aasinsilta sisustustyynyihin; uusimmasta Divaanista bongaamaani Luhdan sulkatyynyä oli pakko lähteä Lanternaan asti hakemaan. Vanha nojatuoli suorastaan vaati sitä piristyksekseen.

Maissi

2011-09-04T12:38:00.011+03:00

Töiden alkamisessa parasta on ollut se, että viikonloput tuntuvat taas viikonlopuilta. Ah sitä onnea, kun voi perjantaina töiden jälkeen oikaista itsensä sohvalle pojan seuraksi pikkukakkosta tuijottelemaan (ja salaa hiukan torkahtelemaan) tietäen, että seuraavana päivänä ei tarvitse mennä minnekään.

Eilen puuhailin lempiharrastukseni eli tavaransiirtelyn parissa, ja yritin keksiä toiselle pohjoisen sukulointireissulta löytyneelle taululle paikkaa. Tuo maissi lehvästöineen on jotenkin niin kirkasvärinen, että se tuntuu joka paikassa hiukan irralliselta. Olen alkanut haaveilla yhdestä mustasta seinästä makkariin; kenties sitä vasten sekin löytäisi paikkansa.

Viikon varrella löytyi pitkästä aikaa ihastuttavaa uutta musiikkiakin kuunneltavaksi. Other Lives kuulostaa monen suosikkiyhtyeeni mikstuuralta; siinä on aimo annos Midlakea ja kunnon tujaus uljasta Sigurrosmaista orkestraatiota. Suosittelen, jos edellämainitut herättävät tyytyväistä hyrinää!

Halpaa kuin makkara

2011-08-27T17:01:00.004+03:00

Siitä lähtien, kun törmäsin tuohon mahtavaan kotiin interwebin sisustussfääreissä, olen haaveillut käyttämättömänä lojuvasta osoitetaulusta, johon voisi hassutella oman keittiönsä menun. Riemun määrä oli suuri, kun semmoinen pölähti vähän aikaa sitten eteeni veljeni juuri putkiremontoidun talon rappukäytävässä.

Ruokalistan laatimista tosin rajoitti hieman sukunimien melko rajallinen kirjasinskaala. Pojan lisäämä Hesohesnan tarkoittaa hänen omalla kielellään kuulemma Subbarin juustopatonkia. Sen täytyy olla hyvää kun maksaakin noin paljon!

Kotoisaa natinaa

2011-08-24T22:08:00.003+03:00

Meille tuli uusi (vanha) sohva viime viikolla. Nettihuutokaupassa joutui kyllä oikein kamppailemaan, jotta viimeinen huuto jäi itselle; taitavat olla kovasti suosiossa tuollaiset viiskyt-kuuskytlukulaiset. Uutuus on huomattavasti sirompi kuin edeltäjänsä, sopivasti tummanharmaa ja näppärästi varavuoteeksi avautuva. Erikoisbonuksena se vieläpä natisee kotoisasti siihen nojaillessa!

Opetusta ja taulu

2011-08-19T22:45:00.003+03:00

Huhhuh. Ihana on open kesäloma mutta aika tiukka kyllä myös palautuminen työpaikalle ja laskeutuminen siihen lomaillessa aika totaalisesti unohdettuun opeidentiteettiin. Onnistuin kaiken lisäksi stressatessa kadottamaan yöunenikin melkein koko kuluneeksi viikoksi.

Lomasta ja toisaalta kouluistakin puheenollen; kävipä varsinainen sisustuksellinen onnenpotku pohjoisessa edellisviikolla vieraillessamme. Mummilan naapurissa on nimittäin vanha koulu, joka ei ole enää ollut aikoihin toiminnassa. Ja toisesta naapurista sitten tultiin kyselemään, josko kiinnostaisi tulla katselemaan sinne vanhoja opetustauluja. No to-del-lakin!
Haussa oli pelkistettyä ja värimaailmaltaan hillittyä opetustaulutaidetta, ja linnuista olisin tykännyt. Lintuja ei löytynyt, mutta varastossa oli hyllykaupalla kaikkea muuta, kukista ja kaloista kahvinviljelyyn ja mustaan surmaan (viimeksi mainittu oli komea mutta aika ahdistava). Kotiin pystyi logististen hankaluuksien takia tuomaan vain pari. Yllä näkyvän ajattelin ripustaa keittiöön, toinen etsii vielä sijoituspaikkaa.

Viimeinen ilta

2011-08-14T22:20:00.007+03:00

Loman viimeiset hetket ovat käsillä, ja tunnelma on aika haikea. Ihania muistoja on toki mieli pullollansa; niillä on hyvä lämmitellä iltojen pimentyessä.

Tänään en enää mennyt kesänlopettajaisfestareille Suvilahteen, mutta eilen olin, ja edellispäivänä. Ja nautin kovasti - ystävistä, uusista musiikkituttavuuksista ja rennosta tunnelmasta. Ehdoton suosikkifestarini! Tänään poikakin pääsi hiukan maistamaan meininkiä isänsä kanssa.

Yllä tuliaisia viime viikkoiselta Tukholmanreissulta; Urban Outfittersistä noukitut vinyylikehykset. Visiitti Fotografiskassa Robert Mapplethorpin näyttelyssä synnytti pakottavan tarpeen saada omallekin seinälle Patti Smithiä. Vielä on hieman auki, mitä kansitaidetta noihin toisiin kehyksiin laittaisi.

Matkan varrelta

2011-08-09T22:23:00.004+03:00

Terveisiä Tornionjokilaaksosta! Vietetty vajaa viikko Pohjois-Suomessa on ollut aivan ihana; levollinen ja toisaalta välillä mukavan puuhantäyteinenkin. Tuo kuva on edellispäiväiseltä iltauinnilta mummilan läheisellä pikkujoella. Olo oli sen jälkeen kokonaisvaltaisen onnellinen.

Tänään pesen vielä hiukan pyykkiä, sitten pakkaan laukun uudelleen. Huomenna suuntaamme vielä joka kesäloman välttämättömälle pallomeriturneelle Tukholmaan ennen loman loppukiriä ja lopullista laskeutumista arkeen.

Vielä kerran laatikko

2011-08-02T18:29:00.002+03:00

Viime aikoina on tullut kannettua kotiin laatikko jos toinenkin kirpputoreilta ja vanhan tavaran liikkeistä. Edelliset boksit ovat päätyneet vinyyleiden kodeiksi, tästä uusimmasta tuli pojan yhäti paisuvan autokokoelman säilytyspaikka. Tuo Ranne-teksti on minusta aika hauska, kuulemma Satakunnassa on joskus aikoja sitten ollut sen niminen leipomo. Laatikko kantaa autojen lisäksi siis mukanaan palasen vanhempieni kotiseudun jo kadonnutta menneisyyttä!

Kesän viimeinen

2011-07-31T22:32:00.007+03:00

Kesän viimeinen mökkeilykerta on aina haikea. Mökin hyvästely kun tarkoittaa vähän samaa kuin kesän hyvästely. Yritän aina uskotella itselleni, että vielähän sinne ehtii monta kertaa ennen syksyn pimeitä öitä; se tekee erosta hiukan helpompaa.

Mökiltä jatkoimme vielä iloisiin hääjuhliin Turkuun (jonne sain vihdoin laittaa Cosilta löytyneen melko pömpöösin uuden pellavatyllimekkoni). Nyt huokaisemme hetkisen kotona ennen viimeistä lomapyristystä, jonka taidammekin viettää alituisessa liikkeessä, pohjoisempaa Suomea koluten.

Värikokeilu

2011-07-25T19:24:00.002+03:00

Joskus kannattaa näköjään ravistella piintyneitä sisustuskäsityksiään, jopa toimia täysin niiden vastaisesti. Käsitykseni kauniista tai kotiini passeleista väreistä eivät sisällä munankeltaista tahi punaoranssia, mutta nyt kun tuo kaksikko laskeutui alennusmyynneistä Marimekon tyynynä sängylleni, ilmestys on kaikessa outoudessaan varsin virkistävä.

Unohtumattomia hetkiä

2011-07-24T23:27:00.007+03:00

Meillä oli tänään syytä pieneen juhlaan: poika oppi vihdoin ajamaan pyörällä! Kyllä me sitä sitten harjoiteltiinkin.
Kun ajelimme bussilla keskustaan noutamaan uudesta taidosta luvattua pientä legopakettia (harjoittelu ei aina ollut kovin mieleistä hommaa kärsimättömälle polkijalle), oli sitten pakko pojallekin hiukan selittää, miksi kaikkialla oli liput oudosti puolivälissä tankoa.

Kummallinen päivä; täynnä riemua, jota tuntui jotenkin väärältä kokea. Mutta miten iloitseminen voisi olla jotenkin väärin? Ilo ja onnen hetket tärkeimpien ihmisten kanssa jaettuna on kai hienoin ja tärkein asia, mitä elämässä on. Eikä kai se ole keneltäkään muulta pois. Eikä myöskään tarkoita sitä, ettenkö surisi tai kokisi syvää myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat menettäneet läheisiään Norjassa tai missä tahansa mualla.

Malja kesälle

2011-07-17T22:16:00.003+03:00

Joskus sitä saa päähänsä sisustuspakkomielteitä, joista ei pääse millään eroon. Vihreän talon Annika esitteli taannoin hankkimansa Heikki Orvolan ruskean Miranda-maljan luumusoppakulhonaan, ja siitä asti se on vainonnut minua. Se on jotenkin niin jymäkkä ja herkkis samaan aikaan.

Törmäsin meille paremmin passaavaan kirkkaaseen Mirandaan kirpputorikierroksella Lahdessa kuukausi sitten, mutta jätin kuitenkin ostamatta, se kun tuntui vallan hintavalta. Ja ihan hyvä niin, sillä internetsin avustuksella sain metsästettyä tuon maailman kauneimman fetasalaattikulhon itselleni vielä pikkuisen edullisemmin!

Sienaa tarjottimella

2011-07-15T17:02:00.006+03:00

Lomalla palkka hupenee käsistä kummallisesti. Varmaankin siksi, että on oikeasti aikaa luuhata ympäriinsä turuilla ja toreilla, aikaa tehdä hauskoja löytöjä. Viime viikolla pyöriskelin keskustassa, ja rohkaistuin Artekiin ihan sisälle asti (minusta usein tuntuu, että en ole kyllin uskottava asiakas tuollaisiin fiineihin sisustusliikkeisiin!). Sienasta olen pitkään haaveillut ja nyt se pääsi ihan kotiin asti, tarjottimessa.

Hauskoihin, ei-aineellisiin löytöihin kuuluu myös kahvila, jossa veljeni opastamana eilen vierailimme. Jollaksesta, niemennokasta, mutkittelevan tien päästä löytyi vanha puuhuvila, jossa ystävällinen kahvilanpitäjätäti ohjasti meidät pakastinlokerolleen valitsemaan jäätelöä. Ympärillä lämpöinen kesäilta, meri ja lukuisasti muita yhtä ihastuttavia puuhuviloita. Täydellinen kesäkahvihetki!

Lepäillen

2011-07-11T23:33:00.006+03:00

Hassua, minulla on jo ikävä kesää, vaikka se on tässä näin, käsillä. Kauan odotettu Ruissikin hujahti jo muistoihin. National oli huikea kuten aina. Äänikin lähti kun piti Mattin perään vähän leikillisesti kiljuskella; se kun lähti taas seikkailemaan yleisön sekaan keikan lopuksi.
Kaikki se jonottaminen ja vaeltaminen kävivät vain vanhan voimille. Onneksi Turusta on lyhyt matka takaisin mökille lepäilemään. Täällä aikakin kuluu vähän hitaammin.

Lomakiireitä ja festari-iloa

2011-07-08T10:40:00.004+03:00

Kulunut viikko on ollut lomaviikoksi aika kiireinen. Pientä kitinää on aiheuttanut (niin isommissa kuin pienemmässäkin) aikaiset herätykset, joita pojan tenniskurssi on joka aamu vaatinut. Mutta loppujen lopuksi on kuulemma ollut tositosi kivaa.
Tennissankarin synttäreitäkin juhlittiin lintsipäivän muodossa. Se täytti jo kuusi. Huh. Aika kuluu niin nopeasti. Olisipa ihanaa, jos menneisiin pallerovuosiin voisi edes hetkeksi palata. Muistot niistä kun tuntuvat olevan jo nyt niin hataria.

Ihan hetki vain tuntuu olevan siitäkin, kun iki-ihana National soitti viimeksi Ruisrockissa. Mutta siitäkin on jo kolme vuotta. Niitä muistoja pääsee onneksi tänään illalla virkistämään Ruissalon rantahiekalle!

Kesäloma-aamu

2011-07-03T22:06:00.001+03:00

Kesäloma-aamut ovat ihania. Varsinkin nyt, kun niitä tuntuu olevan vielä loputtomasti jäljellä. Tämän kohta jo yöhön kääntyvän päivän aamun hauskin hetki oli se, kun hetken etsinnän jälkeen älysin, mistä pojan huhuilu oikein kuului.

Lukuvalo ja tehdasmaisema ne toivottavasti yhteen soppii

2011-07-01T01:00:00.002+03:00

Makkarimme on kaivannut jo pitkään lukuvaloa. Sellainen löytyi eiliseltä kirppiskierrokselta Uudestakaupungista. Lamppu on mukavan simppeli ja makkarin melko askeettiseen ilmeeseen sopivasti kulunut. Se on ilmeisesti ruotsalaista suunnittelua; pohjassa lukee Bergbom. Karu ja mukavasti mietityttävä on myös löytyneen opetustaulun maisema. Sen ajattelin sijoittaa samaan huoneeseen lampun kanssa.
Seuraavaksi kesälomasuunnitelmissa onkin aiheeseen passelisti kaupungistumista, viikon verran.

Astiaa

2011-06-28T19:12:00.002+03:00

Mökkilomailuun kuuluvat ehdottomasti kierrokset lähiseudun kirpputoreilla. Eiliseltä reissulta keräilin vanhoja, hieman nuhjuisia Arabian astioita kotiastiaston täydennykseksi. Pikkulautaset -ja kipot kun tuntuvat aina olevan kaikki likaisia.

Keskellä kesää

2011-06-26T23:52:00.005+03:00

Tämänvuotisen mökkijuhannuksen huippuja taisivat meillä olla futismaalivahtihanskoina toimineet jääkiekkohansikkaat sekä ikioma saunavihta. Musiikista vastasi jälleen kerran vaari komeine mökkilaitteistoineen.

Raitaa raidan tilalle

2011-06-23T00:33:00.005+03:00

Olen aina ollut sellainen melko kärsimätön ja impulsiivinen tyyppi. Että jos jotakin haluan tai saan päähäni, sen on toteuduttava heti. Niinpä minun oli ihan pakko päästä Iksun raitamattosestakin eroon välittömästi.

Marssin siis sisustusvimmassani hakemaan Tikausta olohuoneeseen uutta pehmustetta. Ja huomasin käveleväni sieltä ulos toisen erittäin raitaisen yksilön kanssa. Tuo uusi matto on käsin kudottu Intiassa, huovutettua villaa pohjastaan ja aivan ylellisen pehmeä jalkojen alla. Raitojen aika ei siis sittenkään ole vielä olkkarimme osalta täysin ohi.

Vanhat olkkarin raidat löysivät nekin jo uuden kodin ystävän luota.

Pieni punainen

2011-06-20T14:17:00.002+03:00

Mökiltä löytyi äidin vanha pikkuinen olkalaukku. Siinä on juuri passelisti tilaa puhelimelle ja pankkikortille.
Pienenä laukusta löytyi aina mystisesti hedelmäkarkkiaski. Maistuukohan mikään karkki nykyään niin hyvältä kuin miltä ne pikkupastillit silloin maistuivat?

Mattoasia

2011-06-19T13:15:00.003+03:00

Olemme asuneet uudessa asunnossamme kohta vuoden, ja olin aivan varma yhdestä sinne haluamastani asiasta, Ikean raitamatosta. Jonkinlainen raitakyllästyspiste on nyt kuitenkin saavutettu; kaipaisin kovasti välillä lomaa noista kuvioista.
Mattotarjontaan tutustuessani suurin haaste näyttäisi olevan hinta - miten ne voivatkin olla niin kalliita! Minulla ei ainakaan ole varaa satsata tonnia pelkkään mattoon, niinkuin vaikka Woodnotesin yksilöt vaatisivat.
Iksun matot ovat kivoja ja edullisia ja raitamattokin on kestänyt mukavasti käyttöä. Varsinkin yksi niistä olisi täydellinen (kuvassa alla), mutta kun sitä ei näköjään enää saa mistään. (Jos jollakin sattuu tuo Alvine Triangel lojumaan käyttämättömänä nurkassa, tarjoudun lunastamaan sen välittömästi!) Kuvan sohvakin on aika ihana.

Kuva Dekosta 9/2010

Pikamatka

2011-06-18T20:12:00.000+03:00

Tunnen ihan hirveän huonosti kotimaani kaupunkeja. Aina tulee käytyä niissä samoissa, joissa sukulaiset ja ystävät asustavat. Tänään kotimaatuntemukseni kuitenkin karttui hieman, kun teimme ystävän ehdotuksesta päiväretken Lahteen.
Päivän mittaan vaeltelimme suloisissa pienissä vaateputiikeissa, kahlasimme läpi pari kirpputoria, kuikuilimme mäkihyppymäkiä, kiersimme läpi taidemuseon Julistebiennalenäyttelyn sekä lopuksi söimme jättimäiset jäätelöannokset kahdeksankymmentäluvun tunnelmaa sykkineessä jäätelöbaarissa. Hyvä päivä, kertakaikkiaan.
Ja Lahti, se oli yllättävän iso ja eläväinen kaupunki, vaikka taivaalta satoi kaatamalla vettä melkein koko reissun ajan!

Etikkasipsiparatiisi

2011-06-14T22:29:00.002+03:00

Terveiset Lontoosta! Matka oli oikein onnistunut. Legoland Windsor oli pääkohteemme, mutta sen lisäksi ehdimme mm. tallustamaan hotellin vieressä näppärästi sijainneella Abbey Roadilla, ihmettelemään sitä jättimäistä maailmanpyörää, kurkistamaan (matkaseuran toiveesta) Wimbledonin ruohokentille, ajelemaan Thames-joessa hassulla autoveneellä, syömään pussikaupalla etikkasipsejä sekä kummastelemaan sadoista alastomista pyöräilijöistä koostunutta mielenosoituksellista pyöräkulkuetta, joka keskeytti bussiajelumme.
Reissu tehtiin pojan ehdoilla enkä halunnut uuvuttaa häntä omien mekkohaaveitteni perässä kipittämisellä - eikä onneksi tarvinnutkaan: viisikerroksinen lelutavaratalo Regent Streetillä tarjoili minulle juuri passelisti aikaa pyörähtää parissa suosikkipuljussani lähistöllä!

Vakilaukku

2011-06-08T13:58:00.001+03:00

Onpa mukavaa päästä pienelle matkalle pitkästä aikaa. Mukaan pakkasin vakituisen matkakumppanini matkurin, joka imee sisäänsä paljon, mutta sopii silti käsimatkatavaraksi koneeseen.
Ah, pehmeä hotellisänky ja ~~COS~~ Legoland, täältä tullaan!

Kesälaitumella

2011-06-06T22:41:00.005+03:00

Kyllä meidän nyt kelpaa. Reilu kaksi kuukautta lomaa edessä, eikä kiirettä minnekään. Paitsi torstaina lentokoneeseen, joka kiidättää meidät kohti Legolandia!

Pyhäpäivän betoniestetiikkaa

2011-06-02T23:07:00.018+03:00

Helatorstai täytettiin aurinkoisilla parvekeistuskeluilla, uuden frisbeen testiviskomisilla lähipuistossa sekä pojan temppukoulukaverin synttärijuhlilla.
Nuo em. juhlat olivat Sörnäisissä, periaatteessa vanhojen kotikontujen lähistöllä, jossa ei ole viimevuotisen muuton jälkeen tullut juurikaan liikuskeltua. Niinpä kun poika oli riehumassa, me kiertelimme ympäriinsä lähiseudun katuja ja kujia ja ihastelimme yksityiskohtia. On se kumma miten omasta asuinpaikasta ja sen lähiympäristöstä tulee usein niin arkinen itsestäänselvyys, ettei sen hienouksia siellä asuessaan yksinkertaisesti enää näe. Esimerkiksi nuo betonipylvästyyppiset rakennelmat Lintulahdenkadulla ovat jääneet minulta aivan huomaamatta. Ja jotenkin ne olivat niin hätkähdyttävän komeat siinä kaiken keskeltä pompahtaessaan.
Uudemman kotimme parvekkeen karu estetiikka ja siihen sopeutuminen on taas ollut vähän vaivalloista. Levyiltä ylijäänyt puukoppa raihnaisuudessaan näyttäisi soveltuvan tuohon teemaan kuitenkin ihan hyvin.

Laatikkomania

2011-05-31T22:00:00.003+03:00

Halusin löytää parvekkeelle tavaran säilömistä varten laatikon, mieluiten vanhan ja kuluneen sellaisen. Viikonlopun kirpputorikiertelyn tuloksena löytyikin loota, tai oikeastaan useampikin persoonallinen vanhoja aikoja henkivä boksi. Hintaa niillä oli kuitenkin sen verran, että oli pakko valita yksi (tai oikeastaan kaksi, äiti osti toisen mökille halkolootaksi). Kokoa tuolla valituksi päätyneellä Keulan laatikolla oli niin roimasti, että parvekkeelle se oli liian suuri. Niinpä se päätyi levyille säilytyspaikaksi, ylijääneistä pikkulaatikoista sitten jompikumpi saa työtehtävän parvekkeelta.

Mökkivärejä

2011-05-29T21:18:00.004+03:00

Takana on mainio, levollinen ja linnunlauluntäyteinen viikonloppu mökillä. Ollaan saunottu, kuunneltu Beatlesiä radiosta ja koluttu kirpputoreja.

Kotona en välitä kirkkaista väreistä, mutta möksälle ne kuuluvat.

Parvekerauha

2011-05-26T22:06:00.000+03:00

Luulen vihdoin löytäneeni parveketasapainon: ei se keltainen väri ollut minua varten, eivätkä ne kukatkaan. Sen sijaan raitamatto ja värien minimoiminen tuntuvat kovin kotoisilta. Betonimöhkäle sai kasvatettavakseen krassinalut, jotka toivottavasti intoutuvat rönsyilemään säleikköä pitkin niin, että aaltopeltikeltainen unohtuu kokonaan.

Pääsen viikonloppuna ensimmäistä kertaa tänä kesänä mökille (ihanaa!) ja iskän ajohaluista riippuen ehkä myös länsirannikon mainioille kirppareille. Toivoisin löytäväni partsille vielä jotakin säilytyslaatikko/hyllytyyppistä rakennelmää toista seinää peittämään.

Lämpimäisiä

2011-05-25T22:14:00.004+03:00

On niin ihanan kesäisen tuoreen vehreää, että tuntuu, ettei siitä saa kyllikseen. Pitkän talven jälkeen se tuntuu niin poikkeukselliselta!
Tänään tosin puhalsi ei niin kesäinen kylmä viima - ja ehkä siitä johtuen sain aikaiseksi leipaista sämpylöitä illan ihanille vieraille. Samalla tuli korkattua lahjaksi saatu Saana&Olli-liinanen.

Pöllöjä juttuja

2011-05-21T00:08:00.000+03:00

Meidän parvekkeellemme muutti pöllö, kaulani ympärille kokonainen pöllöparvi.

Kesäkassi ja haave jostakin muusta

2011-05-17T22:06:00.008+03:00

Suurin kiire alkaa töissä helpottamaan ja tänäänkin tuntui, että minulla oli suorastaan liian helppo päivä. Sitä on niin tottunut toimimaan ylikierroksilla, että hitaampi tahti vähän epäilyttää. Että olenkohan unohtanut jotakin olennaista.
Päivällä itseasiassa yksi opekollegoistani kertoi minulle tehneensä unelmistaan juuri hetki sitten totta ja irtisanoutuneensa työstään - sekä elämästä, josta hän ei varsinaisesti pidä. Jatkuva kiire ja stressi taitaa olla nykyään vissi osa mitä tahansa työtä: millekään muulle tunnu olevan aikaa. Jatkuva itsepetos se kai on mikä saa vuodesta toiseen jatkamaan; aina se hoppu on muka väliaikaista ja kohta taas helpottaa - kunnes millisekunnin päästä vääntö alkaa uudestaan.
Ehkä minäkin vielä jonakin päivänä uskallan. Tai sitten en.
Kohta koittaa joka tapauksessa vähän pidempi Autuaan Unohduksen aika: kesäloma. Työpaikan läheiseltä kirppikseltä löytyi viime viikolla juuri lomailuun passeli, rantapyyhkeenkin sisäänsä mahduttava mahtava nahkapalakassi. Kahvoista kiinniottamalla se nimittäin kahdentaa kokonsa!

Ripaus punaista

2011-05-15T23:09:00.002+03:00

Keittiöön on hiipinyt salakavalasti tummahkoa värimaailmaa häiritsemään useampiakin punaisia pilkkuja. Tuo Aarikan purkki on ikivanha - olen pienenä näköjään raaputellut sen kanteen nimikirjaimenikin.
Nyt kohti viimeistä opetusviikkoa. Kohta saa huokaista helpotuksesta.

Jakkara-ajelu

2011-05-11T19:56:00.000+03:00

Onni on iskä, joka kyyditsee sinua ympäri pääkaupunkiseutua vanhojen rähjäisten huonekalujen perässä. Tänään noudimme Vantaan kauimmaisesta sopukasta juuri parvekkeelle passelin pikkujakkaran.

Yllättävä parvekekäänne

2011-05-09T19:40:00.000+03:00

Miten se sanonta menikään, että jos et voi voittaa niitä, liity niihin- - no joka tapauksessa, parvekepähkäilyni saivat viikonloppuna yllättävän käänteen Hesarin välissä olleen Vepsäläisen mainoslehtisen myötä. Sen kannessa komeili pitkä pätkä Marimekon räsymatto-kangasta mustakeltaisena. En erityisemmin pidä keltaisesta, ja kotitalomme väritys tuntuukin estävän kaikki silmää miellyttävät parvekesisustusratkaisut. Niinpä räsymaton innoittamana ajattelinkin ottaa tuon keltaisen lähtökohdaksi koko hommalle. Kangas on noudettu ja odottaa nyt ompelua, siniset orvokit lähtivät ilostuttamaan vanhempien parveketta keltaisten tieltä. Partsilla jo majaillut varoituskyltti sen sijaan passaa uuteen värimaailmaan erinomaisesti!

Suklaajäätelöaamu

2011-05-08T15:33:00.002+03:00

Ilmassa on ollut viime päivinä kevätkiireitä ja hieman alakuloakin. Tänään ne kuitenkin olivat ainakin tilapäisesti tiessään. Äitienpäiväaamu alkoi mitä parhaimmin suloisella herätyksellä, yllättävänkin lempeällä lahjalevyn kitaroinnilla (Dinosaur Jr-mieheltä kun on tottunut kuulemaan säröisempiä kitarasurinoita) ja suklaakeksijäätelöllä!

Parvekeprojekti

2011-04-29T15:22:00.003+03:00

Vitsit, on niin lämpöistä, että parveke pitäisi saada pikapikaa oleskelukuntoon. Pesun lisäksi se kaipaa melko kokonaisvaltaista muutosta. Viime kesän sisustusoperaatio tyssäsi lähinnä siihen, kun haluamieni parvekekalusteiden hankkiminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Mutta nyt sekin osuus on laitettu alulle: Hayn Hee-nojatuoli kannettiin eilen sisälle giganttisessa pahvilootassa. Pelkäsin, ettei se edes mahtuisi parvekkeelle, mutta mukavastihan se sinne meni. Nyt sille pitäisi miettiä seuraa. Toiveena olisi mukava olostelutunnelma, kuten tuossa yllä olevassa kuvassa. Noilla meidän aaltopeltiseinämillä se voi tosin olla haasteellista saavuttaa. Vinkkejä niiden kotoistamiseksi otetaan vastaan!

Kuva Talo&koti 1/2010

Vappuvalmius

2011-04-27T19:13:00.001+03:00

Vappua ja naamiaisjuhlia odotellessa meillä on yritetty liikuttaa autoja pelkän Voiman turvin.

Pääsiäispuuhia

2011-04-25T12:33:00.005+03:00

Vietimme eilisen pääsiäispäivän Tampereella ystävää tapaamassa. Subodh Guptan näyttely Sara Hildénin taidemuseossa oli tosi hieno, poikakin oli ihan innoissaan.
Pääsiäispyhien aamiaiset ovat olleet suklaapainotteisia - yllätysmunien avaajaa kun kiinnostaa kuoria enemmän niiden sisältö.
Aikaa on ollut ihanan yltäkylläisesti, on voinut ihan vain olla.

Betonimöhkäle sai kukat

2011-04-21T18:42:00.001+03:00

Kevät on virallisesti täällä: poika kertoi nähneensä kaksi ötökkää ja minä istutin rakkaaseen jämäbetonikukkalaatikkooni siniset orvokit. Passaavat nätisti sohvatyynyn sinen kanssa. Kastelin vahingossa kukkien lisäksi myös keväiset ballerinani.

Paketteja

2011-04-18T18:15:00.000+03:00

Viikonloppuna juhlittiin pienimuotoisesti synttäreitä. Sain ihania lahjoja. Veljelleni, joka on tismalleen ikäiseni, hankin lahjaksi hauskan pyöräilyaiheisen paidan täältä.

Makeita juttuja

2011-04-10T23:38:00.008+03:00

Mahtavan aurinkoinen sunnuntai! Takapihan ikilumesta on enää jäljellä vain rippeet ja poikakin pääsi jo hiekkalaatikolle kaivuroimaan. Päivä oli myös melko makeantäyteinen: söimme suklaamunia ja leivoimme jauhottoman omenapiirakan kyläilleen ystävättären inspiroimana. Herkullista tuli!

Poika halusi välttämättä jalkansa ihanan Islannintuliaiskassukan kanssa samaan kuvaan. Ylin leike on uusimmasta Dekosta. Sen inspiroimana saatan joutua kohta järjestelemään myös cd-levyt kirjahyllyn tavoin uudestaan.

Mekkoni mun

2011-04-06T21:09:00.005+03:00

On ollut ihanan sateinen päivä. Lumi sulaa niin että kohisee. Tänään kävin myös noutamassa sen omakseni.

Lunta (pallossa)

2011-04-04T15:44:00.001+03:00

Pienenä mummon luona oli sellainen lasipallo, jota ravistamalla sai lumen pöllyämään mystisessä pikkukaupungissa. Eilen sain vihdoin rakkaimpani takaisin kotiin hankien keskeltä sekä ikioman, maailman suloisimman lumisadepallon tuliaiseksi.

Värillä on väliä

2011-04-01T15:06:00.003+03:00

Olen korjannut tänään koko päivän kokeita. Vaihtelevalla keskittymismenestyksellä, tosin; yhdessä välissä kävin esimerkiksi ihan vähän vain järjestelemässä kirjahyllyä. Ah, mikä rauha, kun värit eivät juoksentele ihan miten tahansa.

Hiljainen ilta

2011-03-31T20:05:00.000+03:00

Poika lähti isänsä kanssa jokakeväiselle pohjoisenreissulle hankia mylläämään. Kotona on oudon hiljaista. Mahdanko oikein osata ollakaan.

Kasvitusta

2011-03-28T22:37:00.001+03:00

Mummo antoi mukaani kasvatin, pikkuisen Peikonlehden alun. Nuo ovat sisustuslehdissä näyttäneet kovin kivoilta. Toivottavasti omastanikin kasvaa oikein suuri, sellainen melkein kuin puu.

Lepoa, leikkiä ja löytö

2011-03-27T20:31:00.007+03:00

Takana on viikonloppu mummolointia vanhoilla kotikonnuilla. Tuliaisiksi toin levänneen mielen sekä täältä löytyneen, ihanimman mahdollisen kevättakin.
Kaksi ylintä kuvaa on vaarin vanhasta työhuoneesta. Siellä aika on pysähtynyt paikoilleen.

Tervetuloa, kevät

2011-03-19T21:29:00.001+02:00

..Sillä olen valmis. Tänään en tehnyt yhtään töitä (vaikka olisi pitänyt), vaan rentouduin, kävin poikien kanssa hillumassa kaupungilla, söin pullaa, piipahdin Zarassa kevätvaatekatselmuksella ja iltasella annoin itselleni luvan vain maata sohvalla.

Ovenkahvassa killuu keväinen pitsipaitanen, jota aion osata ensi kesänä käyttää. Se löytyi tuolta em. liikkeestä.

Aikavaje

2011-03-19T13:15:00.002+02:00

Kiirettä on piisannut. Parin viikon päästä taas helpottaa, viime päivinä ei ole ehtinyt yhtään mitään muuta kuin töitä. Paitsi ihan huipputärkeitä juttuja: kävimme tiistaina pojan kanssa ilmaisemassa mielipiteemme ajankohtaisesta asiasta. Kiitos Tuulille kuvasta.

Tunnelmia, outojakin

2011-03-13T21:50:00.005+02:00

Olipa kummallinen viikonloppu. Mukava ja levollinenkin toki, mutta mieli on ollut noiden Japanin tapahtumien takia ihan hämmennyksissä. Maailma tuntuu taas jotenkin muuttuneen. Sisustelun (lamput ja tuolit seikkailivat paikasta toiseen) ja lueskelun välissä on ollut pakonomainen tarve seurata uutisia herkeämättä, sormi päivitysnappulalla tasaisin väliajoin käyden.

Autokuvan nappasi poika.

Pikkujoulu

2011-03-09T10:53:00.003+02:00

Viime viikonloppuna tuntui ihan siltä kuin joulu olisi jo taasen tullut, niin runsain käsin ja ajatellusti meitä hellittiin tuomisilla, kun kauan odotetut vieraat kävivät kylässä. Ties miten monesta sisustuslehdestä olenkaan vahdannut tuota Finland Family Style-kirjasta. Se on täynnänsä ihastuttavia ja inspiroivia suomalaiskoteja hauskoine yksityiskohtineen.
Mies sai arvuuteltavakseen minikokoisia poppareita ja muita hahmoja, poika pärisyteltäväkseen Porschen. Kiitos vielä kerran!

..Lundioista puheenollen, miten hauskalta ko. hyllykkö tuossa toisiksi alimmassa kuvassa täyteen ahdettuna ja hieman värikoodattuna näyttääkään.

Viikon varrelta

2011-03-04T20:26:00.007+02:00

Iltataivas alkuviikolla, Matt Berninger yleisön joukossa torstai-iltana - sekä uusi puhvihihainen takki ja hyvin hyvin väsyneet silmät tänään kuvattuna.

Berningerin kuvasi Antti.

Multaisia ajatuksia ja pitkän odotuksen päättäminen

2011-02-28T23:15:00.006+02:00

Talvi on tuntunut loputtomalta satuttavan kireine pakkasineen, mutta eilen tuli sellainen olo auringon saadessa aikaan jo pieniä vetisiä polkuja lumikinosten alle, että kyllä tämä tästä.

Katselin sillä silmällä jo Dekon parvekekuviakin. Jos kokeilisi säiden lämmetessä upottaa sormensa multaan. Että onko se niin rauhoittavaa kuin sanotaan. Tuollainen parvekekaappi olisi kaunis, mutta saattaapi olla, että siinä olisi hieman liikaa viljelyspinta-alaa kaltaiselleni aloittelijalle.

Mutta päivä kerrallaan, varsinkin tällä viikolla, kun luvassa on vihdoin tätä:

..Tuota kappaletta olen kuunnellut usein töihin kiiruhtaessani, se antaa kummasti askelille vauhtia!

Lampputurhake, jättirapu ja yövieraan odotus

2011-02-26T01:03:00.010+02:00

Naapurissamme on vanhan tavaran liike, jonka ikkunat on aina tarkkaan ohi kulkiessa syynättävä läpi. Nyt sinne oli ilmestynyt lamppu, joka oli ihan pakko hakea kotiin. Se on painava, tuhtia kovaa muovia tai muuta sellaista materiaalia ja kyljessä lukee että tehty Italiassa. Operaatio vanhan kirjahyllyn palautuskin on nyt saatettu päätökseen ja Lundia nostettu taas jaloilleen. On se vaan aika kätevä, vaikka valkoisena pitäisinkin siitä huomattavasti enemmän. Seuraavia joutilaita sisustusintoiluhetkiä saaneekin sitten odotella seuraavaan hengähdystaukoon eli pääsiäiseen asti.

Kävimme tänään viettämässä lomapäivää Merimaailmassa siinä Lintsin kupeessa. Kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti jättiravut, mutta kun viimein niiden luokse pääsimme, ne olivatkin vähän liian isoja - ja pelottavia. Huomenna taas on luvassa pojan parturivisiitti (vaikka en raaskisikaan tuota leikata, se on vain pahasti leikeissäkin tiellä), kahvittelu ystävien luona ja lopulta niin kovasti odotettu pojan yökyläilijävieras.

Muistoteline ja pakkasreissu

2011-02-24T23:04:00.001+02:00

Sisustusvimmassa kirja- ja levyhyllyjen lisäksi muutama muu kodin esine on vaihtanut paikkaa. Vanhojen tavaroiden liikkeestä viime viime kesänä löytynyt outo riipuke päätyi keittiön seinälle. Se on juuri passeli korttien ja muiden muistorikkaiden paperinpalojen säilömiseen.
Lomailu on sujunut varsin rennoissa merkeissä, kiireettömästä kotonaolosta nauttien. Eilen käväisimme Tallinnassa, mutta kireän pakkasen vuoksi miellyttävin hetki kaupungissa vietettiin mahtavan kodikkaassa ja hämyisessä kahvilassa kakkupalojen seurassa, ei niinkään vanhan kaupungin sokkeloita tutkiskellen, niinkuin olin alunperin ajatellut.

Hyllytystä

2011-02-22T23:43:00.001+02:00

Lomapäivä on ollut järjestelyntäyteinen. Isomummon vanha kirjahylly siirtyi makkarista olohuoneeseen, jossa siitä tuli cd-levyjen muistoarkisto: kahlailin läpi hyllyyn jääviksi levyiksi ne, jotka ovat erityisen tärkeitä, loput lähtevät kellarikomeroon säilöön. Samalla tuli käytyä pari vuosikymmentä omaa menneisyyttä läpi, hyvässä ja pahassa - niin tiiviisti tietyt levyt liittyvät tiettyihin hetkiin omassa elämässä.
Järjesteleminen on lempipuuhaani, varsinaista hermolepoa. Lepoa ja suurta nautintoa tuotti myös eilinen ikioma hetkeni elokuvissa. Kävin katsomassa puolityhjässä päivänäytöksessä Kuninkaan puheen, ja pidin kovasti.

Kirjahyllykaaos ja ruokalupaus

2011-02-19T23:23:00.001+02:00

Tykkään ostaa kirjoja, itselleni ja pojalle. Nyt ne eivät vain oikein enää mahdu mihinkään - isomummolta saatu hylly on umpitäysi päällystään myöten ja keittiönkin yläkaapit on jo täytetty niillä ei-niin-näteillä kirjayksilöillä. Loman ohjelmanumerona onkin kaivaa nuo iänikuiset Lundialevyt taas käyttöön kellarista (vaikka niin ajattelinkin muuttaessamme, että olen niihin aivan liian kyllästynyt). Tuo isomummon hylly siirtynee olkkariin CD-levyjen uudeksi kodiksi - valkoisen Ikearohjakkeen päästessä ihan uuteen kotiin. Nuo edellä mainitut levytkin ovat itseasiassa pienoinen kysymysmerkki. Miksi niitä pitäisi enää pitää hyllyssä ja esillä? Ne alkavat olemaan lähinnä muisto menneisyydestä - ja ehkäpä juuri sellaisena ne nyt sitten vielä säilyvät toistaiseksi näkyvänä osana sisustusta.

Tilaongelman lisäksi kirjoihin minun elämässäni liittyy ajankäyttöongelma. Milloin lapselliset ihmiset oikein lukevat? Olen yrittänyt nytkin aloitella joululahjakirjojani ennen nukkumaanmenoa, mutta heikoin tuloksin: parin sivun jälkeen olen jo puoliksi unessa ja pohdin vain kuumeisesti, miten jaksan nousta sammuttamaan lukuvalon. Työmatkallani junassa on toinen lukumahdollisuuteni, jota aamu/iltapäiväkoomasta riippuen olenkin käyttänyt vaihtelevasti hyväkseni. Mutta kun matka kestää vain sen kymmenen minuuttia, ei siinä montaa kirjaa ehdi vuodessa kuluttaa.

Nyt lomalla ajattelin kaivella lukemattomien lahjakirjojen lisäksi esiin keittokirjojani ja panostaa hieman arkimyllytystä ja soijanakkeja enemmän ruuanlaittoon. Yllä on kuva vanhasta suosikistani Keittokomero ja huone (Saara Törmä 2001), jossa on mainioita, lähiruokakaupan edullisista tarvikkeista valmistuvia kasvisruokareseptejä ja lämmintunnelmaisia kuvia.

Pakkosaada-mekko, pitkästä aikaa

2011-02-19T22:12:00.002+02:00

Enpä ole miettinyt mekkoasioita kauheasti viime kuukausina. Samoissa mustissa mekkokaapusissa on menty enempiä panostamatta. Nuo mekot ja iänikuinen suttunutturani on muuten mitä ilmeisimmin myös noteerattu työpaikallani: sain viime viikolla töissä kuulla olevani oppilaille se "Pikku-myy" opettajista.
Pukeutuminen alkoi taas tuntumaan mielenkiintoiselta ja mielihyvää tuottavalta asialta, kun kävin katselemassa Samu-Jussi Kosken uutta omaa Samuji-mallistoa täällä. Tuo entinen Marimekko-suunnittelija sanoo panostaneensa laatuun kaikessa mahdollisessa mielessä: vaatteet on valmistettu huolella, myös ekologiset ja eettiset vaatimukset huomioonottaen.
Ottaisin joka ikisen palan tuosta kevään klassikkokokoelmasta kaappiini; erityisesti tuon ylläolevan sinisen taskutäydellisyyden. Nyt tarvitsisi vaan enää selvittää, mistä niitä oikein saa. Stokkalla on kuulemma joitakin osia mallistosta, mutta hyvin valikoidusti.

Kuvat: Samuji.com

Viikon kulku ja loma-aatokset

2011-02-19T00:42:00.003+02:00

Kulunut viikko on ollut ehkä koko kevään kiireisin. Olen käynyt kotona lähinnä vain lukemassa iltasadun ja hiukan nukkumassa (jos olen ylikierroksiltani pystynyt). Loma ei voisi paljon sopivampaan paikkaan tulla. Kotiin tänään päiväkodista tallustellessamme taivaskin näytti kovin levolliselta.

On muuten hienoa huomata, miten päivät ovat jo pidentyneet; iltaisin näkee vielä ympärilleen. Taas kerran on pahin pimeys voitettu!

Viikon ääniraitana on toiminut ihana ystävänpäivälahjalevy.

Piiloleikki ja paluu terveiden kirjoihin

2011-02-13T23:04:00.003+02:00

Vielä yskittää hieman, mutta muuten ovat kyllä terveet voimat palanneet tähän kehoon - ja se tuntuu mahtavalta. Voisi sanoa, että olen suorastaan innoissani siitä, että pääsen taas huomenna töihin ja varsinkin siitä, että jaksan taas tehdä asioita (tai esimerkiksi vain seistä) ilman, että heti väsähdän. Niin sen vaan ymmärtää, miten tärkeää ja hienoa on saada olla terve.

Viikonlopun suurin hupi on ollut pojan keksimä piiloleikki, jossa legopalikoita kätketään hassuihin paikkoihin etsittäviksi. Tänään kaukaa kyläilemään tullut ukkikin pääsi heti sitä testaamaan.

Ei sitten

2011-02-09T19:32:00.001+02:00

Minun piti julkaista tämä teksti eilen ja sen piti käsitellä sitä, miten mahtavaa oli päästä pitkästä aikaa Tavastialle tapaamaan ystäviä ja kuuntelemaan kolmannen yhteistyölevynsä viime syksynä julkaissutta kaksikkoa Mark Lanegan/Isobel Campbell ihan elävänä.

Mutta eipä tullut sellaista tekstiä. Vietin eilisillan Tavastian sijaan lääkäriasemalla, sillä maanantai-illalla minulle nousi uudelleen korkea kuume ja olin eilisen aivan poissa pelistä. Nyt antibiootit kohisevat suonissani ja olen varovaisen toiveikas terveiden kirjoihin palaamisen suhteen. Kun kolmas viikko kipeilyä on menossa, tavallinen terve arki alkaa tuntumaan ylelliseltä ja kiehtovalta. Siis se, että ihan vaan jaksaisi tehdä ihan tavallisia juttuja. Se, että kahvi maistuisi kahvilta ja viini viiniltä.

No, onneksi voin rypeä omassa surkeudessani sentään lempilempilempimusiikkini seuranani: uutta, ensi maanantaina ilmestyvää PJ:tä saapi kuulla täällä jo ennakkoon! Ja se kuulostaa niin hyvältä, että tulee heti hiukan parempi olo.

Kirjeitä

2011-02-05T21:44:00.000+02:00

Tänään on ollut taas aikalailla kipeä päivä. Pää on kovin raskas ja sekava kaiken niistämisen jäljiltä. Onneksi poika jaksoi puuhastella itsekseenkin, hieman vain avustin noiden pienten autojen takakoppiin sopivien kirjelähetysten leikkaamisessa.

Montako yötä vielä pitää nukkua?

2011-02-03T21:34:00.004+02:00

Huomenna lähden viemään poikaa heti töiden jälkeen synttäreille. Sankari on pojan "ensimmäinen" paras kaveri neljän vuoden takaa, josta hän viime kesän muuton jälkeen joutui vähän niinkuin eroamaan. Nyt on sitten suuren jälleennäkemisen aika, jota on kovasti odoteltu: jopa jäljellä olevia öitä on laskettu useampaan kertaan. Lahja on pakattuna eteisessä, autokortti piirretty ja väsynyt odottelija pakattu vuoteeseen tuhisemaan. On ne kaverit vaan maailman tärkeimpiä.
Noissa keittiön verhojen kanssa samaan aikaan hankituissa Louekarin keittiöpyyhkeissä on juuri sopivasti huomiselle virittelevää karnevaalitunnelmaa. Ihanaa, että on taas viikonloppu!

Yksin kotona

2011-01-28T22:27:00.002+02:00

Tänään minulla oli ihan oikea sairaslomapäivä, sillä huomiseksi ei tarvitse tehdä opetusjuttuja. Kuumeisena aika tuntuu kuluvan kummallisen nopeasti; on jo aika myöhäinen ilta, enkä ole kuin lepäillyt, nukahdellutkin vähän välissä ja illalla katsellut pojan kanssa Madagaskarin pingviinejä.

Jotakin vähän jaksoin tosin jo puuhatakin: selvitin keittiön pöydän päähän kertyneen lehtipinon. Tammikuun Voguen Sofia Coppola-juttu muistutti, että Somewhere on vielä näkemättä.

Etätyöviikko

2011-01-27T22:46:00.000+02:00

Kuumemittari poksuu jo neljättä päivää. En ole muistaakseni ollut yli kymmeneen vuoteen näin kipeänä: ettei oikein sängystäkään jaksaisi nousta, tai että kahvikaan ei maistu! Paranemista ei ole varmaankaan juuri nopeuttanut se, että olen joutunut tekemään työni sairaslomasta huolimatta etänä, aivot kuumuudesta humisten.

Viikonloppukin kaikkine kivoine juttuineen on tulossa, voi kuume, laske jo!

Lauantaiauvoa

2011-01-22T23:04:00.001+02:00

Olipa viikko. Se joka sanoi, että loman jälkeen sitä on eniten loman tarpeessa, tiesi kyllä mistä puhui. Tein töissä todella pitkiä päiviä, ja niin teki tietysti poikakin päiväkodissa - eikä kumpikaan ei olisi tänään oikein jaksanut minnekään eikä mitään. Mutta niin vain pienen väsykinastelun siivittämänä temmoimme itsemme uimakouluun ja Tennarin venepeliä pelaamaan ja alennuskenkäostoksille ja illalla vielä veljen luo uutta kahvimasiinaa testaamaan. Onneksi jaksettiin, tuloksena oli nimittäin melko täyteläinen päivä.

Kämpin Marimekossa oli muuten oivallinen muuttoale, pojalle löytyi raitapaitaa ja äidille tuulisuihkuverhoa mukavan edullisesti! Suomalaiseen vaatesuunnitteluun on itseasiassa linkitettävissä myös tuo pojan joulahjaksi saama yöpuku; se on IvanaHelsingin lastenmallistoa, joka kulkee nimellä Pikkuset. Enpä tiennyt aikaisemmin moisen olemassaolosta. Googletus kertoi, että tuon Ladakuosin lisäksi tuttu telttakuviointi on päässyt myös lapsosia ilahduttamaan.

Laukkuhankinta omituisesta ympäristöstä

2011-01-17T23:31:00.001+02:00

Kävimme ystäväni kanssa Varustelekassa katselmuksella joululomalla. Paikka oli turhan sotaisa makuuni, mutta pienoisia löytöjä silti sieltä teimme: laukkuja ei ihmisellä voi koskaan olla liikaa, joten yllä oleva pienehkö kirjelaukku lähti sieltä minun mukaani. Nuo kynäreiät sekä selkeästi näkyneet käytön jäljet erityisesti tykkäilyttivät.

Ystävä löysi kauniin yksinkertaisia pyyhkeitä eli saunan laudeliinoja sekä mahtipontisen mahtavan kassin tuonne mökkisaunalle tehtäviä reissuja varten.

Mietityttämään jäivät polveen asti ulottuvat saapassukat sekä niin kovin kauniskuosinen juomapullo, tai miksi niitä armeijaolosuhteissa sitten kutsutaankin.

Viikonlopun loppu

2011-01-16T20:35:00.005+02:00

Uuden viikon alku alkaa kohta häämöttämään, vaikka akkujen lataaminen ensimmäisen lomanjälkeisen ja aika kauhean viikon jäljiltä onkin aivan kesken.
Kävin perjantaina pitkästä aikaa istuksimassa lasillisella ystävien kanssa. Ilta oli ihana, mutta seuraava aamu ei: taidan jo olla aika vanha, kun parista viinilasillisesta seuraa hirvittävä pääkipu! Toipilaanaolostani seurasi, että poika sai katsella elokuvia sielunsa kyllyydestä. Yhteinen suosikkimme on iki-ihana Totoro. Iltapäivemmällä kävimme vielä Stockmannin alelaarilla hankkimassa muutamia muitakin suosikkielokuvia katseltavaksemme.
Elokuvateema jatkui tänään; Orionissa näytettiin vanhoja Myyräpätkiä - ja taas me molemmat hyrisimme tyytyväisyydestä!